Dracula-turismi pyhiinvaelluksena?

Äkkiseltään ajatus turismista, saatikka sitten Dracula-turismista, pyhiinvaelluksena saattaa tuntua oudolta yhdistelmältä, mutta tarkemmin tarkasteltuna nämä eivät välttämättä ole niin kaukana toisistaan kuin ensiksi saattaisi ajatella. Turismin ja pyhiinvaelluksen yhteyksiä on tutkittu varsin laajalti. Victor ja Edith Turnerin kuuluisa lainaus vuodelta 1978, jonka mukaan ”turisti on puoliksi pyhiinvaeltaja, jos pyhiinvaeltaja on puoliksi turisti” onkin varsin lainattu lausahdus alan tutkijoiden parissa. Useat tutkijat ovatkin sitä mieltä, että etenkin nykyisen massaturismin aikana turismia ja pyhiinvaellusta voi käytännössä olla hyvin vaikea erottaa toisistaan. Vaikka pyhiinvaellus eroaakin tavallisesta turismista etenkin matkustajan motiivien suhteen, liittyy siihen kuitenkin paljon samaa kuin tavalliseen turismiin. Pyhiinvaeltajan, niin kuin tavallisen turistinkin, täytyy huolehtia matkustamiseen, ruokaan, majoitukseen, suuren ryhmän liikkumiseen jne. liittyvistä asioista. Alan Morinisin (1992) mukaan pyhiinvaellus on henkilön tekemä matka etsien paikkaa tai olotilaa, jonka hän uskoo sisältävän arvostetun ihanteen. Usein tämän ihanteen on nähty olevan uskonnollinen, mutta periaatteessa sen voidaan nähdä sisältävän myös muunlaisia ihanteita. Yksi tällainen ihanne voi löytyä populaarikulttuurista. Kuuluisien näyttelijöiden, muusikoiden tai kirjailijoiden elämään liittyvissä kohteissa vierailu on hyvin samanlaista kuin jonkun kuuluisan pyhimyksen elämänvaiheisiin liittyvissä kohteissa vierailu. Esimerkiksi fanien vierailu Jim Morrisonin haudalla Pariisissa sisältää monia rituaalimaisia piirteitä ja muistuttaa monin tavoin pyhimysten haudalla vierailua.

Dracula-turismi Romaniassa on yhdistelmä kulttuuriturismia, kirjallisuusturismia ja elokuvaturismia. Kirjallisuusturismissa (Literary tourism) vieraillaan kirjojen tapahtumapaikoilla, kirjailijoihin liittyvillä paikoilla tai paikoissa, jotka ovat toimineet kirjojen esikuvina. Elokuvaturismissa (Film tourism) puolestaan vieraillaan elokuvien tapahtuma- tai kuvauspaikoilla. Dracula-turismissa vieraillaan paikoissa, jotka liittyvät, tai joiden uskotaan liittyvän, fiktiiviseen vampyyrikreivi Draculaan joko kirjojen tai elokuvien kautta sekä paikoissa, jotka liittyvät Romanian historiasta tuttuun historiallisena Draculanakin tunnettuun Vlad Seivästäjään. Usein nämä kaksi hahmoa yhdistetään myös yhdeksi ja samaksi hahmoksi. Dracula-turismin tekee erikoiseksi se, ettei Draculan kirjoittaja Bram Stoker koskaan vieraillut Romaniassa, monet kirjan tapahtumapaikoista eivät sinällään ole oikeita eikä yhtään kuuluisista Dracula-filmatisoinneista ole kuvattu Romaniassa. Sikäli siis Romanian Dracula-turismissa tavallaan luotetaan turistien omaan mielikuvitukseen ja samalla ikään kuin leikitellään sen kanssa. Yksi tapa millä tätä tehdään, on niin sanotun Transilvanian paikkamyytin avulla.

Transilvanian paikkamyytillä tarkoitetaan ideaa Transilvaniasta alueena, joka on jotain enemmän, kuin vain yksi Romanian historiallisista ruhtinaskunnista. Alueena, joka sijaitsee yhtä paljon mielikuvituksessa ja tarinoissa kuin reaalimaailmassa. Sijoittamalla kirjansa tapahtumat Transilvaniaan, Bram Stoker tuli vahvistaneeksi tämän stereotyyppisen idean Transilvaniasta alueena, joka sijaitsee jossain äärialueella, joka on esimoderni, taikauskoinen, salaperäinen ja yliluonnollinen ”vampyyrien maa”. Stoker ei ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Transilvaniasta tällä tavoin, mutta hänen kirjansa ja etenkin sitä seuranneiden elokuvien saaman suosion avulla, hän tuli ikään kuin sinetöineeksi sen. Tämä paikkamyytti Transilvaniasta on edelleen osittain elossa.  Joillekin saattaa jopa tulla yllätyksenä, että Transilvania on todellinen paikka eikä pelkkä tarunhohtoinen populaarikulttuurin luoma maailma.

Juuri Transilvanian paikkamyytin kautta Dracula-turismia voi tutkia pyhiinvaelluksena. Transilvanian paikkamyytti voi toimia juuri sellaisena arvostettuna ihanteena, mistä Alan Morinis kirjoitti ja minkä saavuttamiseksi tehtävää matkaa voidaan kutsua pyhiinvaellukseksi. Etenkin modernissa länsimaisessa yhteiskunnassa asuva ihminen voi kokea tarvetta etsiä jotain taianomaista, jotain yliluonnollista, jotain, joka on enemmän kuin normaali ympäröivä arki. Matka Transilvaniaan voi tarjota tälle ihmiselle jotain ylentävää ja erikoista kokemusta vaikka se pohjautuisikin kauhuun ja fiktioon. Se, voidaanko tällaista matkaa kutsua pyhiinvaellukseksi, riippuu kuitenkin siitä, kuinka vahvasti matkailija itse asian sellaiseksi kokee.

Tekstin kirjallisuusviitteet:

Morinis, Alan

1992     Introduction: The Territory of the Anthropology of Pilgrimage. In: Alan Morinis (ed.), Sacred Journeys. The Anthropology of Pilgrimage; pp. 1–28. Westport, CT: Greenwood Press.

Turner, Victor, and Edith Turner

1978     Image and pilgrimage in Christian culture. New York: Columbia University Press.

Kirjoittaja Tuomas Hovi toimii postdoc-tutkijana folkloristiikan oppiaineessa Turun yliopistossa.

Artikkelikuva: Karpaattien vuoristoa Transilvaniassa. Kuva: Tuomas Hovi.