Ekumeniaa ja enkelikeksejä

 

Roomalaisen goottilaistyylisen basilikan Santa Maria sopra Minervan holveissa kajahtavat yllättävästi suomenkielisen messun sanat. Kun kuuntelee hetken, kielivalinta ei ehkä enää olekaan outo: “Kuulu paimen Upsalan, / sankar’ uskon oikean, / sovassa ristin sotijan / Suomessa hänet surmattiin.” On perjantai 19. tammikuuta, kirkossa vietetään marttyyripiispa Henrikin juhlapäivää.

Dominikaanien 1200- ja 1300-lukujen vaihteessa rakentamassa Santa Maria sopra Minervan kirkossa on juhlittu Henrikin pyhimyspäivää ekumeenisin menoin vuodesta 1985. Jumalanpalvelus vietetään vuorovuosin katolisen ja luterilaisen tradition mukaan. Kielet vaihtelevat mutta suurin osa palvelusta suoritetaan suomeksi. Ohjelmalehtisessä on italiankielinen käännös. Tämän ainutlaatuisen ekumeenisen tilaisuuden järjestävät yhteistyössä Suomen kirkot ja Suomen Pyhän Istuimen luona oleva suurlähetystö.

Roomassa ensimmäinen suomalainen messu, toki katolilainen, vietettiin samaisessa kirkossa Suomen itsenäisyyspäivänä 1943. Suomen Vatikaanin suurlähettilään Harri Holman postikorttimerkinnästä 13. marraskuuta näkyy messun järjestämistä varjostanut sota: ”Itsenäisyyspäivä pieni jumalanpalvelus, jolleivat anglosaks. vielä ole täällä.” Kortista voi ehkä päätellä, että koko messu ei tuolloinkaan ollut suomeksi: “Master generale ystävämme Pere Gilles (ranskal.) celebroi sen.” Kortti kertoo myös sen, että suurlähettiläs Holmalla on ollut erinomaiset suhteet dominikaaneihin, kun hän on saanut itsenäisyyspäivän messun toimittajaksi itsensä dominikaanijärjestön johtajan, yleisministerin.

Itsenäisyyspäivän lisäksi Roomassa oli samana vuonna järjestetty kenties ensimmäinen ikuisessa kaupungissa koskaan juhlittu pyhän Henrikin messu. Juhlan juuret suomalaisessa kontekstissa ovat joka tapauksessa paljon pidemmät kuin roomalaisessa. Säilyneiden lähteiden valossa Henrikin juhlaa on Turun hiippakunnassa juhlittu 1300-luvulta asti vuosittain, korkealla arvolla ja tuolloin 20. tammikuuta.

Roomassa suomalaisia messuja oli järjestetty satunnaisesti 1980-luvulle asti. Tuolloin kaupunkiin haluttiin kuitenkin perustaa suomalaisten kappeli. Capranica-perhe antoi tähän käyttöön sukukappelinsa Santa Maria sopra Minervasta, kirkosta jossa ensimmäinen suomalainen messu oli vietetty. Koska uuden kappelin oli tarkoitus palvella kaikkia suomalaisia, se haluttiin varsin luontevasti perustaa nimenomaan ekumeenisena. Olen osallistunut Henrikin messuun jo useamman kerran kyseisessä kappelissa. Se on nykyään pyhitetty sekä Rosariolle että Henrikille. Tänä vuonna koin messun ensi kertaa päälaivassa, ja ehkä juuri siksi se oli erityisen vaikuttava. Vuoden 2018 messu vietettiin Suomen katolisen piispan Teemu Sipon johdolla. Saarnan piti Espoon piispa Tapio Luoma ja ortodoksista kirkkoa edusti piispa Arseni.

Keskiajalla pyhimysjuhlaan kuuluivat ruoka ja juomatarjoilut kirkkokansalle silloin kun pyhimyksellä oli erityisen korkea status. Myös Roomassa ekumeenisen Henrikin messun jälkeinen aperatiivi on tärkeä sosiaalisen yhdessä olon ja kuulumistenvaihtotapahtuma. Nykyisin Piazza Farnesen birgittalaissisaret hoitavat tarjoilut omissa tiloissaan. Kun itsenäisyyspäivää edeltävänä päivänä vuonna 1943 Harri Holma odotteli jo levollisesti messua ja kirjoitti: “Sitten meillä lounas koko kolonialle (14 henkeä vain)”, tänään aperatiivi todellakin kerää paikalle kolonian, joka koostuu eri kirkkojen delegaatioista, Rooman suomalaisista, suomalaisten ja Villa Lanten ystävistä (Amici di Villa Lante) ja meistä satunnaisista Rooman vieraista.

 

Huomioitavaa lähteistä:

Lainauks et Harri Holman postikorteista olen saanut kollegaltani Meri Heinoselta.

Tiedot Henrikin messun ekumeenisesta taustasta ovat Suomen Rooman instituutin intendentiltä Simo Örmältä joko suoraan tai hänen artikkelistaan: http://www.ekumenia.fi/sen_toimii/rukous_ja_jumalanpalvelus/simo_orma_pyhan_henrikin_juhla_roomassa_/?hitspic=1&hitspage=1

Kiitän molempia lämpimästi avusta!

 

FT, dos. Marika Räsänen, Centre for the Study of Christian Cultures -tutkimuskeskuksen varajohtaja