Eteläisen Afrikan kristillisyys – magiaa, esi-isiä sekä kokemuksellisuutta

Teksti: Jonna Savolainen, opiskelija “Globaali kristinusko” -kurssilta. Kurssista voi lukea lisää täältä.

Voivatko magialla ladatut talismaanit ja amuletit kuulua osaksi kristityn elämää? Entä voiko noituudesta aiheutuneita pahoja henkiä karkottaa jumalanpalveluksen aikana? Kyllä voi, ainakin jos puhutaan Saharan eteläpuoleisesta Afrikasta, jossa kristinusko leviääkin maailman nopeinta tahtia. 

Eteläisessä Afrikassa tavat harjoittaa kristinuskoa ovat muotoutuneet hyvin omalaatuisikseen, sillä afrikkalainen kristinusko on kehittynyt tiiviissä suhteessa alueen alkuperäiskansojen uskontojen kanssa. Kristinusko ei ole mikään uusi ilmiö Afrikassa, vaan se on jo vuosisatoja vaikuttanut mantereella monissa eri muodoissa. Kun lähdetään käsittelemään afrikkalaista uskonnollisuutta, kristinuskon ja perinteisen afrikkalaisen uskonnollisuuden erottaminen toisistaan on usein tarpeetonta. Monissa tilanteissa tämä on jopa täysin mahdotonta. Yleistäen voidaan sanoa, että suurin osa eteläisessä Afrikassa asuvista näyttäisi olevan tietyssä mielessä kristinuskon ja perinteisten afrikkalaisten uskontojen välillä. He siis perustavat maailmankuvansa näihin molempiin. Viime vuosien trendinä alueella näyttäisi olevan nimenomaan erilaiset karismaattiset ja helluntailaiset suunnat, jotka ovatkin kasvattaneet suosiotaan merkittävästi ja levinneet alueella hyvin nopeasti. Uusia itsenäisiä paikallisseurakuntia ja yhteisöjä syntyy jatkuvasti, ja niiden käytänteet voivat poiketa toisistaan melko paljonkin. 

Tästä huolimatta on kuitenkin paljon piirteitä, jotka myös yhdistävät eteläisen Afrikan kristittyjä. Afrikkalainen uskonnollisuus ja tätä kautta myös Afrikassa harjoitettu kristinusko toimivat usein yhdessä afrikkalaisen perinteisen maailmankuvan ja todellisuuskäsityksen kanssa. Tähän maailmankuvaan kuuluvat erilaiset hyvät ja pahat henget, noituus, magia ja myös yliluonnollisen jatkuva läsnäolo. Erilaisten henkien, erityisesti omien esi-isien henkien palvominen, voi olla tärkeässä osassa niin yksittäisen ihmisen arjen rituaaleja, kuin koko yhteisöä koskettavia jumalanpalveluksiakin. Afrikkalaisessa kristinuskossa korostetaan myös merkittävällä tavalla luontoa ja tietynlaista luonnonläheisyyttä ja luontohenkisyyttä. Myös tämä juontaa juurensa nimenomaan perinteisten afrikkalaisten uskontojen käsityksistä. Eteläpuoleisen Afrikan kristinuskossa on paljon samoja piirteitä muuallakin maailmassa vaikuttavan karismaattisen kristillisyyden kanssa: sen yhteisöllisyyden, tunteellisuuden, kokemuksellisuuden ja paikallisseurakuntien itsenäisyyden korostamisen kautta. Sen yhteys perinteiseen afrikkalaiseen uskonnollisuuteen tekee siitä kuitenkin täysin ainutlaatuisen. 

Uskonnollisuudella on suurelle osalle afrikkalaisista tärkeä merkitys. Tämän johdosta sillä voikin olla iso rooli ihan jokapäiväisessä elämässä ja uskonnollisuus voi ulottua hyvin monelle eri elämänalalle. Uskontoa ja muuta elämää ei nähdä erillisinä, vaan ne usein sekoittuvat arjessa. Tämänpuoleiseen elämään pyritään saamaan ohjausta, turvallisuuden tunnetta ja apua niin rukoilun, magian tai jopa noituuden keinoin. Uskonnon tietynlainen arkisuus näkyy esimerkiksi siinä, että kaukaisten tavoitteiden kuten tuonpuoleiseen elämään valmistautumisen sijaan ihmiset usein keskittyvät nimenomaan tässä hetkessä tapahtuviin asioihin. Yksi esimerkki siitä, miten afrikkalaisessa kristinuskossa yhdistyvät niin afrikkalainen kuin kristillinenkin maailmankuva sekä toisaalta myös uskonnon arkipäiväisyys ovat sairastumiset ja loukkaantumiset. Sairastapauksessa sairastumisen syyksi saatetaan epäillä tyytymättömiä esi-isiä tai sairastuneen päälle langetettua kirousta. Parannusta varten voidaan taas turvautua kristinuskoon, esimerkiksi enkeleihin tai Pyhän hengen voimaan. 

Kristinuskon voittokulku Afrikassa ei ole vielä osoittautunut olevansa ohi. Tilanne vaikuttaa oikeastaan täysin päinvastaiselta. Selvitykset kristinuskon tulevaisuudesta ja sen leviämisestä 2000-luvun aikana antavat ymmärtää, että kristinuskon painopiste on siirtymässä juuri mainittuun Saharan eteläpuoleiseen Afrikkaan. Samaan aikaan kun kristinusko kukoistaa eteläisessä Afrikassa, esimerkiksi eurooppalaisten suhteellinen määrä koko maailman kristityistä vähenee kovaa vauhtia. Esimerkiksi vuoteen 2060 mennessä lähes puolet koko maailman kristityistä tulee asumaan eteläisessä Afrikassa. Tällä voi olla monenlaisia seurauksia kristinuskon painotuksissa sekä käytännöllisissä ja opillisissa kysymyksissä. Onkin mielenkiintoista seurata, voivatko afrikkalaisen kristillisyyden omintakeiset piirteet siirtyä laajemminkin osaksi maailmanlaajuista kristinuskoa, vai rajoittuvatko nämä jatkossakin vain tietyille maantieteellisille ja kulttuurisille alueille.  

Lähteet:

Nyende, Peter 2008. An Aspect of the Character of Christianity in Africa. Journal of Theology for Southern Africa. 132 (November 2008), 35-38.

Haun, William 2017. Magic Charms, Black Cats, and the Power of Jesus. IMB. 30.10.2017. Osoitteessa: https://www.imb.org/2017/10/30/magic-charms-black-cats/  

Kylätasku, Taneli 2021. Afrikkalainen kristinusko ei mahdu läntisiin kaavoihin – ja juuri siksi se kasvaa nopeasti. Kirkko ja kaupunki. 5.3.2021. Osoitteessa: https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/afrikkalainen-kristinusko-ei-mahdu-lantisiin-kaavoihin-ja-juuri-siksi-se-kasvaa-nopeasti#59ffbb75

Pew Research Center 2017. Sub-Saharan Africa will be home to growing shares of the world’s Christians and Muslims. Osoitteessa: https://www.pewresearch.org/fact-tank/2017/04/19/sub-saharan-africa-will-be-home-to-growing-shares-of-the-worlds-christians-and-muslims/

Kansikuva: “Ugandan women praying, 2013” Linkki: https://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/2.0/