Ilmaisun taide ja kristillinen kuvasto taidemaalari Heikki Marilan tuotannossa

Keskiaikaisten kuvakirkkojen maalaukset ovat yksinkertaisia ja jopa tökeröitä, silti ne ovat esittävyydessään
hyvin ilmaisuvoimaisia; niiden tunnepitoisesta sanomasta ei jää katsojalle epäselvyyttä, totesi taidemaalari Heikki Marila. Hän oli kertomassa taiteellisesta työskentelystään kristillisen perinteen kuva-aiheiden parissa vuosina 1990–2018 Turun yliopiston kristillisten kulttuurien tutkimuskeskuksen syyskuisessa esitelmätilaisuudessa. Hämärässä tilassa istui lukuisa joukko kuulijoita, joista osa oli löytänyt paikalle pelkästään Marilan nimen houkuttelemana, osa taas ehkä uteliaisuuden, sillä kristillisten kulttuurien tutkimus tarjoaa moniulotteisen kuvan ihmisen elämästä ja toiminnasta viimeisen parintuhannen vuoden ajalta. Mistä tällä kertaa keskusteltiin?

Kuva 1.   Juudas hirttäytyneenä ja piru sieppaamassa hänen sielunsa (Espoon tuomiokirkko). Kuva: Ilari Korhonen https://www.tottosaari.com/albumi/uusimaa/2039344

Esitelmän aiheena oli pitkä kristillisten aiheiden kuvaamistraditio ja ekspressionismina tunnettu taidesuuntaus, jotka aikoinaan johdattivat aluksi vastentahtoisen Marilan ekspressiiviseen tyyliin toteutettujen maalausten pariin. Ekspressionistinen taidesuuntaus sai alkunsa Saksasta (ja Ranskasta) 1900-luvun alussa, jolloin impressionistinen vaikutelmien kuvaaminen sai väistyä nuorten modernistien oman sisäisen maailman ja tunnetilojen tieltä. Töissä taiteilijoiden kokema todellisuus paljastuu räjähtävän ilmaisuvoimaisesti. Taiteessa korostuvat tällöin intuitiivinen välittömyys, raaka voima, jopa väkivaltaisuus ja rumuus. Pessimistiset tulkinnat todellisuudesta olivat vahvasti läsnä saksalaisiin ekspressionistisiin ”die Brücke” (”Silta”) – ja ”der blaue Reiter” (”Sininen ratsastaja”) -ryhmiin lukeutuvien taiteilijoiden teoksissa. Ekspressionismi, joka toimii luvallisena väylänä inhimillisten tunteiden koko kirjon ilmaisuun, on säilyttänyt asemansa taiteessa nykypäivään asti, joskin uudistuen ja muuntautuen. Tämä johtuu osaksi siitä, että perustunteista (ilo, suru, pelko, viha, häpeä ja hämmästys) osa on vaimennettu monen elämässä, mutta tarve vapauttaa monet, myös negatiivisinakin pidetyt tunteet, on yhä olemassa.

Kuva 2. Wassily Kandinsky, 1903, Der Blaue Reiter. Public Domain, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=38528964

Toisaalta tämän kaltaista tunteiden ilmaisua ei voi erottaa vain ekspressionismille omintakeiseksi ideaksi, sillä kaikki taide ilmaisee tunteita jollain, tekijän temperamentista ja persoonasta riippuvalla tavalla. Marilan mukaan saksalainen Matthias Grünewald (1470–1528) on mahdollista nähdä yhtenä oman aikakautensa ekspressiivisesti työskennelleistä taiteilijoista. Grünewaldin teokset ovat vaikuttaneet myös Marilan taiteeseen: esimerkiksi Isenheimin alttarikaapin lammashahmot ovat päässeet hänen varioitavikseen. Kun Marilan ensimmäiset tietoisesti ekspressionistiset Grünewaldin töihin perustuvat teokset olivat ensi kertaa esillä vuonna 2006, moni kysyi, onko hän tullut uskoon. Marilasta se, että kristillisten kuva-aiheiden tuominen nykytaiteeseen edellyttäisi kuvaajaltaan erityistä hengellisyyttä, paljastaa tämän ajan vieraantuneisuuden kristillisestä tematiikasta.

Kuva 3. Matthias Grünewaldin vuonna 1516 valmistunut Isenheimin alttarikaappi. Public domain, https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Grunewald_Isenheim.jpg .

Väkevät kuvat

Marilaa kiehtoo raamatullisten aiheiden ja ekspressionistisen kuvaustavan yhdistäminen, sillä molemmissa on alkukantaista väkevyyttä. Ehkä tästä syystä hän pidettyään tauon uskonnollisen symboliikan parissa työskentelystä, palasi kristilliseen taideperinteeseen uudestaan keskiaikaisten kuvakirkkojen maalausten herättämänä. Kirkkojen koristelussa viesti ja tunne ovat ensisijaisia näiden esitystapaan nähden. Aiheet ovat voimallisia eikä niiden esitystapa ole millään muotoa hienostunut edes Keski-Eurooppalaisissa kirkoissa, mikä yllätti Marilan. Samalla hänelle kävi ilmeiseksi kristillisen aihepiirin laaja vaikutus eurooppalaiseen kulttuuriin. Kristillinen kuvasto on yhdistänyt ihmisiä alueellisesti ja ajallisesti taiteen keinoin antamalla mahdollisuuden jakaa käsitteitä, kokemuksia ja tunteita. Nämä kirkkotaiteen voimalliset teemat siirtyivät mm. Marilan ”Tuskien mies” -aihepiirin teoksiin, sekä krusifiksitöihin.

Kuva 4. Dietrich Krüger 1614, Ecce Homo, Tuskien mies seuranaan Maria (Christus als Man van Smarten, vergezeld door Maria). Public domain, http://hdl.handle.net/10934/RM0001.COLLECT.100062

Taiteilija kertoi, että hänelle on ominaista aiheiden kypsyttely, jolloin hän saattaa palata saman teeman työstämiseen vuosienkin kuluttua mutta eri näkökulmasta ja eri tekniikalla. Enää Marila ei ainoastaan varioi yksittäisiä kristillisen taiteen kuva-aiheita vaan työstää Vanhan Testamentin kohtauksia abstraktin ekspressionismin keinoin tunnetason tulkintana. Esimerkiksi ”Jumalan vitutus” tai Excelcior -sarja avautuvat katsojille monella tasolla. Teokset, kuten ”Jaakobin paini” keskittyvät tiettyihin tapahtumiin, siten kuin taiteilija olisi ollut niissä läsnä juuri tapahtuman hetkellä. Marilan variaatiot Lucas Cranach vanhemman (1472–1553) maalaamasta Martin Lutherin muotokuvasta taas jatkavat aiheiden toisintamisen perinnettä, sillä kyseinen muotokuva komeili aikanaan erilaisina toisintoina monissa kirkoissa. Suomen evankelis-luterilainen kirkko ei kuitenkaan ole tarjonnut mahdollisuutta esittää Marilan taidetta kirkkotiloissa muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.

Kuva 5. Léon Bonnat 1876, Jaakob painimassa enkelin kanssa. Public domain https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Jacob_Wrestling_with_the_Angel_by_Leon_Bonnat.jpg

Katoavaisuuden alleviivaaminen

Kärsimys, kuolema, mätäneminen, ruumiintoiminnot ja -nesteet, kuten veri, ovat olleet läsnä aiemmin niin kristillisessä elämässä kuin taiteessakin. Kristillisen kuvaperinteen ruumiillisuus – ja sitä myöden myös käsitys katoavaisuudesta – on Marilan mukaan ehkä menettämässä jalansijansa länsimaisessa taiteessa.  Niinpä hän pyrkiikin ekspressiivisen taiteen tapaan herättämään katsojassa mitä tahansa tunteita ja ajatuksia – jopa hiukan keikauttamaan tämän totunnaista tasapainoa ja aiheuttamaan epämukavuutta, jotta elämän reunaehdot eivät unohtuisi. Esitelmän jälkimainingeissa yleisöä puhutti yhteiskunnan maallistuminen, ihmisten vapauttaminen helvetinpelosta ja kirkon entistä positiivisempi uskonsanoma. Kaikesta päätellen taidemaalari Marila onnistui herättämään myös kuulijoissa moninaisia ajatuksia ja tunteita; paikalta poistui tyytyväinen, tehtävässään onnistunut mies.

Kokemuksiaan Marilan esitelmästä kuvaili Ulnor Uotila FM, arkeologian tohtorikoulutettava (Turun yliopisto).

Otsikkokuva: Lohjan Pyhän Laurin kirkon paholainen suu ammollaan eteläisen sisäänkäynnin vierellä. Kuva: Ilari Korhonen, https://www.tottosaari.com/albumi/uusimaa/2102394