Kolme uskonnollista yhteisöä ja yhteisöllisyyden rajapinnat

CSCC:n lokakuun kuukausiesitelmä pidetään torstaina 27.10. Esitelmän pitää Hannu Rantala aiheesta:

Suomi on 1900-luvulla muuttunut traditionalistisesta yhteiskunnasta jälkimoderniksi yhteiskunnaksi, jolle on tyypillistä kaupungistuminen ja yhteiskunnallisten arvojen monimuotoistuminen. Kirkon uskonnollinen yhteisöllisyys pirstaloituu, koska kirkon jäsenten osuus Suomen väestöstä on pienentynyt vuodesta 2005 lähtien noin yhden prosenttiyksikön vuosivauhdilla ja samalla uskonnollisten yhteisöjen määrä kasvaa.

Tarkastelin väitöskirjassani, Liittyä ja irtautua. tutkimus uskonnollisen yhteisöllisyyden rajapinnoista, uskonnollista liittymistä tai irtaumista yhteisöllisen rajapinnan näkökulmasta. Rajapinta on yhteisön monimuuttujainen alue, jossa yhteisö ja yksilöt kohtaavat ja joka muokkaantuu epälineaarisella ja kompleksisella tavalla. Tutkimukseni kohteena oli kolme kirkosta irtautunutta tai kirkon yhteisöllisen rajapinnan ulkoreunalla olevaa yhteisöä: Markus-yhteisö (nyk. Pyhän Markuksen luterilainen seurakunta) Helsingissä, Satamaseurakunta Jyväskylässä sekä Uuden toivon seurakuntien uskonnollisen yhdyskunnan (entinen Nokia Missio Church) Toivon portti -seurakunta Tampereella. Tutkimuksessa haastateltiin 20 yhteisöjen toiminnassa mukana ollutta henkilöä. Lisäksi tutkin yhteisöjen muodostumista käyttäen arkistolähteitä.

Tuloksina löysin tutkimusaineistostani viisi rajapinnan muuttujaa: yhteisön muodostumisen tavat (skisma, innovaatio), uskonnollisen kääntymisen polut (jotka olivat samantyylisiä kaikissa yhteisöissä), yhteisön käyttämä kieli ja diskurssi, johtajuuden ilmenemisen tavat sekä yhteisössä toimijoiden aktivointi tekemiseen. Jälkimodernissa yhteiskunnassa yksi uskonnollinen yleisratkaisu ei enää ole enemmistölle tai edes suurelle osalle sopiva ja kirkon näkökulmasta postsekulaarissa kaupunkikulttuurissa “kaikki huojuu”. Tutkimuksessa nostin esille myös kysymyksen uskonnollisten yhteisöjen turvallisuudesta, koska yksilöiden arvovalinnat ja uskonnollisen identiteetin rakentaminen tapahtuvat ainakin osin irrallaan perinteestä ja turvallisuutta luovista sosiaalisista rakenteista.

Hannu Rantala työskentelee musiikin ja tanssitaiteen erityisen koulutustehtävän omaavan Sibelius-lukion rehtorina. Yksilön ja yhteisön kohtaaminen ja yhteisölliset kysymykset ovat olleet Hannu Rantalan kiinnostuksen aiheita koko työuran ajan. Hän on toiminut rehtorina ja sivistystoimenjohtajana vuodesta 1990 lähtien. Lisäksi hän on toiminut koulutusalan kouluttajana sekä työyhteisökonsulttina.

———————————–

Facebook-tapahtuman linkki: https://www.facebook.com/events/883175063093124?ref=newsfeed
Seminaarihuone A268, Arcanum, Turun yliopisto: Arcanuminkuja 1, 20500 Turku