Heinolan ortodoksinen Juliana-yhteisö ja platoninen kauneus

Teksti ja kuva: Henna Paasonen

Olen uskontotieteilijä ja asun Heinolassa ortodoksisessa Juliana-yhteisössä. Olen itse ortodoksisen kirkon jäsen. Yhteisön miljöö ja sen asukkaat ovat olleet ratkaisevassa asemassa viihtymisessäni yhteisössä. Yhteisö ja samalla tontilla sijaitseva Heinolan ortodoksinen kirkko tuottavat minulle esteettistä mielihyvää. Olen pohtinut tätä tutkimalla nimenomaan Platonin kauneuskäsitystä.

YHTEISÖN SUUNNITTELUSTA JA SYNTYVAIHEISTA

Lahden ortodoksinen seurakunta oli rakennuttanut vuonna 1956 karjalaistyylisen puisen tsasounan Heinolaan ostamalleen isolle tontille Hämeenkatu 6:een. Tontista lohkottiin sittemmin osia ja myytiin rakennusfirmoille. Jäljelle jäi tsasouna ja sen takana noin 15 aarin suuruinen tyhjä tontti. Tämän tontin käyttöä alettiin suunnitella 1990-luvun alussa. Tavanomainen kerrostalo ei tuntunut sopivalta tsasounan viereen, ja siksi alettiin suunnitella taloa, jolla olisi kiinteä yhteys tsasounaan. Näin syntyi ajatus naisyhteisöstä. Asiaa ajamaan perustettiin vuonna 1993 Naisyhteisösäätiö, johon tulivat mukaan yksityishenkilöiden lisäksi Heinolan kaupunki ja Lahden ortodoksinen seurakunta.

Säätiön edustajat ottivat yhteyttä tuntemaansa Lahden ammattikorkeakoulun arkkitehtilinjan opettajaan Unto Siikaseen ja kysyivät, voisivatko opiskelijat tehdä oppilastyönä ehdotuksia naisyhteisön rakennukseksi. Siikanen tarttui ajatukseen ja aikanaan valmistui kuusi ehdotusta, joista yksi tuntui toteutuskelpoiselta. Se oli joukon ainoan naisen Tarja Määttäsen tekemä ja siinä rakennusmateriaalina oli puu, joten se soveltui hyvin tsasounan kanssa. Ehdotusta jouduttiin kuitenkin kehittelemään aika paljon. Lopulliset piirustukset ja pienoismallin teki Tarja Määttänen, ja rakentamaan päästiin vuonna 1996.

Yhteisö oli tarkoitettu naisille, jotka henkisten vaikeuksien, muuttuneen elämäntilanteen, avioeron, puolison kuoleman tai vaikean kotitilanteen vuoksi tarvitsivat asunnon ja turvallisen, elämää tukevan ympäristön. Yhteisön taustavoimana on siitä lähtien ollut ortodoksinen kirkko, sen eettiset periaatteet toisten ihmisten kunnioittamisesta ja auttamisesta sekä käsitykset yhteisöllisyydestä. Yhteisö on kuitenkin ollut avoin kaikille ihmisille uskontoon katsomatta. Yhteisö on toiminut vaihtoehtona taloudellis-teknisille ratkaisuille, jotka painottavat tuottavuutta ja tehokkuutta. Tavoitteena on ollut elämäntapa, joka keskittyy fyysiseen, henkiseen ja hengelliseen hyvinvointiin, elämän eheyteen ja ympäristön minimaaliseen kuormittamiseen. Yhteisön rakentamisessa on huomioitu kierrätyksen ja kestävän kehityksen periaatteet. Keskeistä on ollut myös sukupolvien välinen vuorovaikutus.

PLATONIN KAUNEUSKÄSITE JA HYVÄÄ TEKEVÄ YHTEISÖ

Sanotaan, etteivät seinät ketään paranna. Juliana-yhteisön miljööllä on kuitenkin selkeästi parantava, hyvää tekevä vaikutus. Platon näkemys hyvästä ja kauniista voi valaista tätä. Platonin mukaan todellisuus muodostuu kahdesta tekijästä: muuttumattomasta ideoiden maailmasta ja muuttuvaisesta reaaliolioiden todellisuudesta. Reaaliolioiden joukko muodstuu yksittäisistä luonnonolioista ja kulttuurintuotteista, jotka ovat muuttumattoman ideoiden maailman katoavaista heijastusta. Kulttuurintuotteet puolestaan voidaan jakaa kahteen joukkoon, joiden jäseniä voidaan nimittää käyttöesineiksi ja esittäviksi tuotteiksi.

Pidot-dialogissa Platon käsittelee kauneuden olemusta ja korostaa, että kauneus tarjoaa ihmiselle tien ideoiden maailman ymmärtämiseen: ruumiillisen kauneuden nautinnonhakuisesta näkemisestä on noustava sielullisen kauneuden järjelliseen ymmärtämiseen ja siitä edelleen ideaalisen kauneuden henkiseen näkemiseen. Näiden lisäksi Symposion-dialogin toinen osapuoli papitar Diotima antaa ymmärtää, että perimmäisen kauneuden tunteminen johtaa hyveellisiin tekoihin, kauniiseen toimintaan. Platonille kauneuden kokeminen ei ole vain esteettistä tunnetta vaan myös kauneuden ymmärtämistä. Siirtyminen ylöspäin reaaliolioiden todellisuudesta ideoiden maailmaan on luonteeltaan järjellistä, ajattelukyvyn avulla tapahtuvaa. Siirtyminen kohti perimmäistä kauneutta on ymmärryksellinen prosessi, josta syntyy kauniita ajatuksia ja sanoja.

Tämä kaikki voidaan kuvata myös uskonnon kielellä. Kauneus kuuluu perimmiltään Jumalalle ja on Jumalassa. Kauneus on siis todellisuuden perimmäinen ominaisuus. Kauneus liittyy järjestykseen ja harmoniaan. Platon mainitsee myös, että kaunista on se, mikä saa aikaan mielihyvää, hyötyä tai molempia. Hyvyys ja kauneus ovat muiden ideoiden yläpuolella, ja ne esitetään usein synonyymeinä. Hyvät asiat ovat kauniita. Samoin kaunis on sitä, mikä on sopivaa. Maan päällä olevat kauniit asiat ovat askelmia, joita pitkin noustaan kohti perimmäistä kauneutta ja samalla kohti hyvyyttä ja totuutta. Ehkä tästä syystä Platon käyttää kauneudesta toisinaan määrettä ”jumalallinen”, ja kauneuden tuntijaa hän kutsuu termillä theofilos, Jumalan ystävä.

JULIANA-YHTEISÖ, HARMONIA JA HYVYYS

Juliana-yhteisö on 25 vuotta toiminut turvapaikkana vaikeassa elämäntilanteessa oleville naisille, viimeiset kymmenen vuotta myös joillekin miehille. Yhteisössä naiset ovat voineet toimia yhdessä ja auttaa toisiaan. Vaikka yhteiselämään aina liittyy myös ristiriitoja, on yhteisö kokonaisuudessaan ollut hyödyllinen harmonian ja hyvyyden paikka monelle naiselle. Mielestäni Juliana-yhteisöä voidaan näin pitää myös kauniina platonisessa mielessä, ja sen avulla asukas voi nousta jumalallisen kauneuden maailmaan, jos hän on erityisesti Jumalan ystävä.

Henna Paasonen on uskontotieteilijä, kirjailija, kuvataiteilija ja ortodoksisen uskonnon opettaja.