Kenet kirkko valitsee?

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispanvaalin ensimmäinen kierros käytiin 8.2.2018. Kukaan viidestä ehdokkaasta, Ville Auvinen, Heli Inkinen, Ilkka Kantola, Tapio Luoma ja Björn Vikström, ei saanut ensimmäisellä kierroksella yli 50%:a annetuista äänistä. Torstaina 1.3. järjestettävälle toiselle kierrokselle etenevät näin ollen kaksi vaalissa eniten ääniä saanutta ehdokasta: Tapio Luoma 38%:lla ja Björn Vikström 26,2%:lla annetuista äänistä. Muiden ehdokkaiden äänimäärät olivat seuraavat: Inkinen 14,2 %, Auvinen 13,1 % ja Kantola 8,5 %.

Ensimmäisen kierroksen tulos heijastaa kirkon sisällä olevaa moniäänisyyttä. Evankelis-luterilaisen kirkon sisään mahtuu monenlaisia, toisistaan hyvin poikkeaviakin, mielipiteitä. Vaalin ensimmäisellä kierroksella tämä moniäänisyys kuitenkin typistyi tai typistettiin jokseenkin yksinkertaistavasti asettamalla ehdokkaat lähinnä sukupuolta koskevien asiakysymysten perusteella konservatiivi-liberaali-akselille. Konservatiivisesta liberaaliin suuntaan ehdokkaat sijoitettiin järjestykseen Auvinen, Luoma, Kantola, Vikström, Inkinen.  Toiselle kierrokselle edenneet ehdokkaat edustavat tässä jaottelussa siis konservatiivista ja liberaalia puolta, mutta eivät niiden ääripäitä. Äänestystulos kertoo siitä, että vaikka kirkon sisällä vaikuttavat varsin tasapuolisesti konservatiiviset ja liberaalit näkemykset, ei kirkkoa kuitenkaan haluta jakaa vaan tämä moniäänisyys halutaan säilyttää kirkossa. Valittavan arkkipiispan yhdeksi suureksi tehtäväksi jää kirkon sisäisen moniäänisyyden valjastaminen palvelemaan kirkon tarpeita siten, ettei se hajota kirkkoa sisältäpäin. Akselin päihin asemoitujen ehdokkaiden ei ilmeisesti katsottu voivan toteuttaa tätä tehtävää onnistuneesti.

Vaalien ensimmäisen kierroksen hiippakuntakohtaiset tulokset eivät tuoneet esiin varsinaisia yllätyksiä. Äänioikeus arkkipiispan vaalissa on arkkihiippakunnan papeilla ja lehtoreilla sekä seurakuntien valitsemilla maallikkovalitsijoilla. Äänivaltaisia ovat myös kaikki kirkolliskokousedustajat sekä hiippakuntavaltuustojen, tuomiokapitulien ja kirkkohallituksen jäsenet. Kaikkiaan äänioikeus vaaleissa on 1530 henkilöllä. Vaalin ensimmäisen kierroksen äänestysprosentti oli 92,8. Toiselle kierrokselle etenevät piispat Vikström ja Luoma saivat odotetusti ääniä omista hiippakunnistaan. Porvoon hiippakunnasta Vikström sai neljä viidesosaa kaikista annetuista äänistä. Luoma sai Espoon hiippakunnan lisäksi ääniä Pohjanmaalta, missä hän on pitkään työskennellyt kirkon eri tehtävissä. Lapuan hiippakunnasta hän sai kaksi kolmasosaa annetuista äänistä.

Heli Inkinen sai tasaisesti ääniä kaikista hiippakunnista. Ainoastaan Porvoossa Vikström vei kaikki liberaalien äänet. Kokonaisuutena Inkinen sai kuitenkin ennakoitua vähemmän ääniä. Tällä hetkellä yliopistomaailmassa toimivan ehdokkaan takamatka vaalien lähtötilanteessa oli vielä liian pitkä suhteessa kahteen piispaehdokkaaseen. Inkisen suvaitsevaisuutta ja tasa-arvoa korostava sanoma pääsi kuitenkin hyvin esille. Varmaa on, että seuraavissa piispanvaaleissa mahdolliset naisehdokkaat kisaavat tiukasti voitosta.

Ville Auvinen oli vahva Oulun, Tampereen ja Mikkelin hiippakunnissa. Konservatiiviehdokkaista Auvinen sai Luomaa enemmän ääniä ainoastaan Vikströmin kannatusalueella Porvoossa (Auvinen 4, Luoma 1). Auvisen eri hiippakunnissa saama kannatus kertoo konservatiivisten mielipiteiden ulottuvan kirkon sisällä etelästä pohjoiseen ja idästä länteen. Tämä tulevan arkkipiispan tulee ottaa toimessaan huomioon.

Ilkka Kantolan heikkoon menestykseen vaalissa voidaan nähdä kaksi pääsyytä. Vaikka hänen kannattajansa olisivatkin halunneet kirkon näkyvimmälle paikalle henkilön, joka pystyy katsomaan kirkkoa myös ulkopuolelta, suurta osaa äänestäjistä hänen poliitikkotaustansa kuitenkin arvelutti. Keskeisempi syy kannatuksen puutteeseen löytynee kuitenkin siitä, että Kantola ei erottunut profiililtaan riittävästi kahdesta piispaehdokkaasta, Luomasta ja Vikströmistä. Kun saman tyyppisiä ehdokkaita oli tarjolla, ei Kantolalla ollut mahdollisuutta saada taakseen suurta kannattajajoukkoa.

Ensimmäistä kertaa kirkon uudistetun vaalilainsäädännön mukaisesti Turun arkkihiippakunnan äänioikeutettujen äänten painoarvoa vähennettiin yhteen kolmasosaan, jotta muun Suomen päätäntävalta arkkipiispan vaalissa olisi suurempi. Arkkihiippakunnan äänten painoarvon lasku ei kuitenkaan tässä vaalissa näyttänyt muuttavan äänestystulosta kovinkaan paljoa. Luoma sai arkkihiippakunnassa karkeasti ottaen joka kolmannen äänen (n. 34%) ja Vikström joka neljännen (n. 24%). Muut ehdokkaat jäivät 12–15% äänisaaliseen. Tämä on kutakuinkin linjassa muun maan äänestystuloksen kanssa. Arkkihiippakunnan ääniä painottavan vanhan vaalitavan mukaisesti laskettuna kahden kärkiehdokkaan luvut olisivat kokonaistuloksessa laskeneet 1-2 prosenttiyksikköä, Inkisen noussut vajaalla prosenttiyksiköllä ja Auvisen pysynyt lähes samana. Suurin muutos olisi tapahtunut Kantolan kohdalla. Hänen äänimääränsä olisi kasvanut vajaalla kolmella prosenttiyksiköllä. Ehdokkaiden väliset keskinäiset suhteet eivät kuitenkaan olisi muuttuneet. Näyttäisi siltä, että muu Suomi ei lopultakaan ajattele niin erilaisesti kuin arkkihiippakunnan alue.

Kenet kirkko sitten valitsee? Toisesta kierroksesta näyttäsi ensimmäisen kierroksen perusteella tulevan hyvin tasainen. Näin etenkin, jos oletetaan, että konservatiivi-liberaali-jako pitää paikkansa siten, että Auvista äänestäneet antaisivat äänensä Luomalle ja Inkistä ja Kantolaa äänestäneet Vikströmille. Näin laskettuna Luoma saisi toisella kierroksella 51% äänistä ja Vikström 49%. Mutta tällaisen äänestyskäyttäytymisen paikkansa pitävyyttä on tietysti mahdotonta varmuudella ennakoida. Esimerkiksi monet Auvisen konservatiivisimmista tukijoista saattavat jättää äänestämättä oikeanlaisen ehdokkaan puuttuessa. Lisäksi ensimmäisellä kierroksella 7,2% kaikista äänioikeutetuista jätti äänestämättä. Keitä nämä nukkuneet ovat ja heräävätkö he äänestämään toisella kierroksella? Alhaisin ensimmäisen kierroksen äänestysprosentti (87,6%) löytyy Turun arkkihiippakunnan Tuomiorovastikunnasta, jossa äänestämättä jätti yli 50 äänioikeutettua.

Suuria eroja kahden piispaehdokkaan välille on vaikea tehdä. Julkisuudessa on uumoiltu, että valinta tulee perustumaan ehdokkaiden samaa sukupuolta olevien avioliittoa koskeviin kantoihin. Mutta voisivatko kirkon toimintaan niin virkansa puolesta kuin maallikkonakin tavallista kansalaista paremmin perehtyneet äänestäjät löytää muitakin perusteita valinnalleen? Ainakin arkkipiispan roolista kirkossa ja yhteiskunnassa sekä kirkon tavoista kohdata yhteiskunnan monimuotoistumisen ja kirkon jäsenmäärän pienenemisen asettamat haasteet tullaan varmasti vaalin toisella kierroksella keskustelemaan. Tuleeko ehdokkaiden välille eroja suhteessa näihin kysymyksiin? Vai perustuuko äänestäjien valinta ehdokkaiden persoonaan ja tyyliin? Antaako Vikströmin akateemisempi pohdiskelu ja toisaalta selkeästi ilmaistut mielipiteet verrattuna Luoman kirkollisemmaksi luonnehdittuun ja vahvojen kannanottojen esittämistä kaihtavaan keskustelutyyliin eväitä äänestäjien päätösten tueksi?

Toisen kierroksen ehdokkaiden ajatuksiin voi tutustua ja ehdokkaita haastaa ainakin arkkihiippakunnan järjestämässä vaalipaneelissa Turun tuomiokirkossa perjantaina 16. helmikuuta kello 16.

Minna Opas, Centre for the Study of Christian Cultures -tutkimuskeskuksen johtaja, Turun yliopisto