Keskiajan seksuaalimoraali – pilkahdus sukupuolitasa-arvosta

Viime vuosina pinnalla olleen yhteiskunnallisen keskustelun pohjilta voisi päätellä, että sukupuolten välinen tasa-arvo on puheenaiheena melko tuore. Historiallisten todisteiden mukaan miehiä ja naisia on kuitenkin pyritty jo vuosisatoja sitten kohtelemaan tasavertaisesti, tai no, ainakin seksuaalirikoksista annettujen rangaistusten osalta. Sukupuoli ei ollut tosin suurin tuomioihin vaikuttava tekijä, vaikka näin helposti saattaisi luulla. Hieman kulahtaneesti voisikin todeta, että rahalla selvisi melkein kaikesta ja joillakin säädyillä sitä oli enemmän kuin toisilla.

Kylmä Pohjola oli keskiajalla kaukana kristillisen maailman keskuksesta, mutta kanoninen oikeus ja paavinvalta olivat silti löytäneet tiensä skandinaavisiin kuningaskuntiin. Hiljalleen tyrehtyneen pakanallisen viikinkikulttuurin oli korvannut kristillinen maailmankuva, joka auliisti kannusti yhteiskuntia hyödyntämään kirkon näkemyksiä. Varsinkin maalliset seksuaalisuutta käsitelleet asetukset saivat vahvasti vaikutteita kanonisista laintulkinnoista. Ne opettivat sukupuolten välisestä yhdenvertaisuudesta, mutta käytännön matka sanoista teoiksi oli pitkä kuin taival Nordkappista Vatikaaniin. Seksuaalirikkeiden tapauksessa joku pääsi aina toista helpommalla, sanoivat sääntökirjat mitä tahansa.

Katolinen kirkko käsitteli ohjeistuksissaan keskiajalla paljon yhdyntää ja seksuaalisuutta, eikä ihme. Ihmisten pahojen tekojen katsottiin juontavan juurensa paratiisin ja siellä tehtyihin rikkeisiin. Ihminen, utelias kun oli, ei ollut pystynyt hillitsemään itseään ja seurauksena siitä hän oli saanut kokea perisynnin kirouksen. Tarina on varmasti lähes kaikille tuttu ja siihen nojaten kirkko opettikin ihmisluonnon syntisyydestä. Ruumiillisen himon nähtiin edustavan molempia, joten luontevasti myös seksuaalisuuden ilmenemismuotoja pidettiin erityisen turmiollisina. Kirkonoppineiden luovuus sai keskiajalla kukkia heidän luodessa säädöksiä ja asettaessaan ehtoja, joilla pyrittiin estämään ihmisiä noudattamasta luontoaan. Nykyisin useimmat kristityt eivät varmasti uskoisikaan, mitä kaikkia sääntöjä sukupuoliyhdynnän on kirkon opeissa katsottu rikkovan.

Onneksi Eurooppa ei elä enää menneessä. Tinderin kaltaisten deitti-sovellusten suosio ei olisi varmasti nykyisen vertainen, jos sen käyttämisen seurauksena olisivat sakot tai jopa kuolema. Ihmisten tuli vielä muutama vuosisata sitten olla sukupuoliviettinsä kanssa hyvin varovaisia. Liiallisen aktiivinen seksuaalielämä koettiin uhkana ja sitä yritettiin rajoittaa. Kirkko sääteli ohjein missä, miten ja kenen kassa seksin harjoittaminen oli sallittua. Nykyiset käsitykset ovat osakseen periytyneet näistä, sillä eihän puolison pettäminen ole edelleenkään suotavaa. Rikkeet olivat kaikkialla samat ja koskivat koko kristikuntaa, mutta tulkinnallisuudelle oli jätetty myös varaa.

Norjan, Ruotsin ja Tanskan muodostamissa kuningaskunnissa noudatettiin pääpiirteisesti kirkon asetuksia. Grethe Jacobsen (1982) on yksittäisiä toimintamalleja tarkastelemalla silti huomannut, ettei edes Pohjoismaiden kesken toiminta ollut täysin yhteneväistä. Aviorikoksen lähempi tarkastelu ainakin osoittaa, ettei sukupuolineutraali kohtelu käynyt kaikkialla toteen. Pohjoisissa kuningaskunnissa tällaista haureutta pidettiin yleisimmin vaimojen tekemänä, vaikka miehiäkin saatettiin rikkeestä syyttää. Rangaistukset vaihtelivat niiden välttämisestä henkensä menettämiseen ja sukupuolella oli todellakin merkitystä. Naisia ei kumminkaan kaikkialla pidetty rikkeen tekijöinä ja Anne Irene Riisøy (2009) esittää, että Norjassa syyte kohdistui pääsääntöisesti aviomiehiin. Aina vaaka silti heilahti rankemmalla kädellä toiselle puolelle pysymättä tasassa.

Historiantutkimukseen perehtyminen on oiva keino tutustua vallitsevien tasa-arvokeskustelujen taustoihin. Esitettyjen perusteluiden lähempi historiallinen tarkastelu saattaa jopa auttaa selventämään, mihin näkemys miesten ja naisten eriarvoisuudesta lopulta pohjautuu. Raamatun roolia ei voida tietenkään sivuuttaa, koostuihan keskiaikainen Eurooppa pääsääntöisesti kristillisistä keisari- ja kuningaskunnista. Seksuaalinäkemyksien kohdalla on uskonnon lisäksi huomioitava myös historialliset ja poliittiset kontekstit, joissa ne ovat syntyneet. Pidettiinpä katsomuksesta riippuen miehiä tai naisia enemmän syyllisinä, eivät vallinneet säännöt mitä luultavimmin kuvanneet todellisuutta. Seksuaalisuuteen liittyvien aiheiden kohdalla ei jonkinasteista historiallista tasa-arvon toteutumista voida kieltää, vaikka se olisikin tapahtunut vain paperilla.

Kirjoittaja Juuso Airola on Turun yliopiston uskontotieteen maisterivaiheen opiskelija.

Kansikuva: Myöhempien ajanjaksojen taiteessa on usein korostetusti kuvattu keskiajan toiminnallista “mielikuvituksellisuutta”. Jules Arsène Garnier, The Adulterers Punishment (1876), Wikipedia Commons.

Tekstin sisäiset viitteet:

Jacobsen, Grethe (1982), Sexual Irregularities in Medieval Scandinavia. Teoksessa James Brundage & Vern L. Bullough (toim.) Sexual Practises & the Medieval Church, 72–85. Buffalo, N.Y.: Pometheus.

Riisøy, Anne Irene (2009), Sexuality, Law and Legal Practice and the Reformation in Norway (The Northern World). Leiden: Brill.