Koti, uskonto, isänmaa – case Runeberg?

On tunnettua, että kun liberaaliteologi haluaa provosoida konservatiivisempaa kollegaansa, hän tokaisee: ”Nimeä kolme asiaa, joihin Jeesus suhtautui väheksyen. No ainakin kotiin, uskontoon ja isänmaahan.”

En tässä blogitekstissäni käsittele Jeesuksen suhdetta noihin kolmeen asiaan. Sen sijaan mietin, mikä mahtoi olla kansallisrunoilija J. L. Runebergin suhde niihin.

Aikuisiällä Runeberg kaipasi usein lapsuuden huolettomia aikoja. Tämä näkyy monessa hänen runossaan. Kaipausta lisäsi varmasti myös se, että lapsuudenkoti Pietarsaaressa oli kaukana: lähdettyään vuonna 1822 Turkuun opiskelemaan 18-vuotiaana Runeberg palasi enää kaksi kertaa elämässään Pietarsaareen eli vuosina 1825 ja 1851. Kirjeitse hän kyllä piti kotiin yhteyttä, mutta esimerkiksi isänsä tai äitinsä hautajaisiin hän ei matkustanut.

Runeberg viihtyi hyvin myös aikuisiällä omassa kodissaan. Hän kävi vain kerran ulkomailla. Kyseisellä Ruotsin matkallaan hän ikävöi kovasti kodin rauhaa. Kunpa vain saisin herätä mökillä ja syödä rauhassa siellä aamiaiseksi ohrapuuroa, hän kirjoitti kotiin kyllästyneenä siihen lähes kuninkaalliseen vastaanottoon, jota hänen osakseen Ruotsin matkalla tuli. 

Kodin rauhaisan ilmapiirin kuvaukset ovat niin vahvasti hänen runoissaan läsnä, että esimerkiksi Lauri Viljanen on aikoinaan nimennyt Runebergin biedermaierin edustajaksi. Itse en ihan tällaista nimitystä Runebergistä käyttäisi, mutta yhtä kaikki Runeberg oli koti-ihmisiä.

Entä sitten kansallisrunoilijan uskonnollisuus?  Hänen kristillisyytensä koostui monista ajassa liikkuneista kristinuskon painotuksista. Valistusajan ja romantiikan painotukset näkyivät molemmat, sittemmin alkoi korostua perinteisempi luterilaisuus. Runeberg oli matalakirkollinen kristitty, jolle henkilökohtainen usko oli keskeistä ja joka kannatti ’lämpimämpää kristinuskon harrastamista’, kuten tuohon aikaan maallistumiskehityksestä huolestuneet tapasivat sanoa.

Pietismiä Runeberg kuitenkin vastusti tiukasti käyden julkista taistelua herätysliikkeitä ja niiden johtomiehiä vastaan.

Runeberg ei hyväksynyt pietismin maailmankielteisyyttä, sen ilotonta ankaruutta ja maailman pahuuden ja lankeemuksen korostamista. Liiallinen keskittyminen omaan pelastukseen oli itsekästä, omavoimaisuuteen sortuvaa ja lopulta pienen ihmisen alleen musertavaa. Runebergin kristillisyys oli äärimmäisen valoisaa. Ihmisen tehtävä oli rakentaa maailmaa Jumalan työtoverina, ei kääntää maailmalle selkäänsä. Kirkko uskonnollisena organisaationa ja hegeliläisittäin ymmärretty valtio olivat tärkeitä ja tukivat toisiaan.  

Valistuksesta Runeberg omaksui uskonnollisen suvaitsevaisuuden, romantiikasta puolestaan mystiikkaa lähestyvän luonnonfilosofisen ajattelun ja käsityksen Jumalan immanenssista. Näiden lisäksi uskontokäsityksessä korostuivat myös luterilainen kutsumusajattelu sekä Yksin uskosta -periaate.

Runebergin jälkimaineessa on korostunut hänen isänmaallisuutensa. On totta, että romantiikan aikana kansallinen oli tärkeää. Olen silti vakuuttunut, että Runeberg hieman ihmettelisi, kuinka yksipuolisesti isänmaallisuus on korostunut hänen jälkimaineessaan.

Oikeasti Runeberg oli antiikin miehiä; maan ykkösgrekistejä ja akateemiselta oppiarvoltaankin hyvin ’roomalainen’ eli kaunopuheisuuden dosentti. Runebergiläinen maailmankuva rakentui monikulttuurisuudesta, humanismista, sivistysihanteista, jopa pasifismista. Nämä ovat jääneet kuitenkin katveeseen ja joutuneet väistymään isänmaallisuuspainotuksen tieltä. Väitän myös, että Runeberg oli paljon vahvemmin kristillinen runoilija, kuin mitä tutkimuksessa on perinteisesti osattu tuoda esiin.

Mitä Runebergille siis merkitsivät koti, uskonto ja isänmaa? Koti oli jotakin perustavanlaatuista, uskonto samoin tosin maltillisesti ja harvinaisen valoisalla tavalla tulkittuna. Isänmaakin oli tärkeä, mutta vain yhtenä tärkeänä asiana monien muiden tärkeiden joukossa.

Ville Niittynen, VTT

Kansikuvatiedot: Daniel Nyblinin valokuva Johan Ludvig Runebergin muotokuvasta yksityiskohta). WSOY S IV 71-160, 142 (Finna: https://finna.fi/Record/fng_nyblin.WSOY_S_IV_71-160,_142?imgid=1)