Pyhiinvaellusta Bosniassa

Pyhiinvaellus Bosnian Jajceen, Podmilačjen kylän katoliselle kirkolle yhdistää joka vuosi kirkollisen rituaalin, vernakulaarin perinteen ja toivon sairauksien paranemisesta. Entisessä Jugoslaviassa katolisuus kietoutuu vahvasti kroaatti-identiteettiin ja Neitsyt Marian palvontaan, mikä on erityisesti Bosnian sodan jälkeen korostunut monietnisessä Bosniassa. Muslimivaltaisessa Jajcessa järjestetty tapahtuma on kuitenkin Bosnian suurin muulle pyhimykselle kuin Marialle omistettu pyhiinvaellus. Kohteena on seudun oma suojeluspyhimys, pyhä Johannes Kastaja, jonka kerrotaan parantavan mielen ja ruumiin sairauksia uskontokuntaan katsomatta. Kesäkuussa 2018 pyhiinvaellukseen osallistui kymmeniä tuhansia ihmisiä.

Kuva 1. Yksi Johannes Kastajan tunnusmerkeistä on karitsa. Erikokoisia Johannes-figuureja myytiin kojuissa yhdessä muun muassa rukousnauhojen, krusifiksien ja uskonnollisen kirjallisuuden kanssa. Kuva: Kaarina Koski.

Tietoja pyhiinvaeltajien kokoontumisesta tänne juhannuksena yli uskontorajojen tunnetaan jo 1700-luvulta, ja 1800-luvulta on kuvauksia dramaattisista parantumisista ja eksorsismista. Ortodoksisten serbien ja islaminuskoisten bosnjakkien osallistumisessa katoliseen tapahtumaan ei ole kyse pelkästään uskonnollisesta suurpiirteisyydestä. Kansanlääkinnässä oletus voimallisista kyvyistä voidaan liittää nimenomaan vieraan uskontokunnan spesialistiin, jonka toiseus saa maagisia ulottuvuuksia. Demoninen possessio on Bosniassa edelleen yleinen selitysmalli etenkin mielen sairauksille, mikä on vuosikymmenten ajan vaikuttanut tapahtuman suosioon. Mutta löytyykö apu 2000-luvulla enää Jajcesta, ja kenelle? Verisen Bosnian sodan perintönä juopa eri uskontoja edustavien etnisten ryhmien välillä on jäänyt leveäksi, ja manaus kuuluu yhä harvemman papin ohjelmistoon.

Kuva 2. Keskiaikaiseen asuunsa uudelleen rakennettu Podmilačjen Pyhän Johanneksen kirkko suojeltiin vuonna 2003 kansallisena monumenttina. Rakennus on pieni: pituudeltaan alle yhdeksän metriä ja leveydeltään reilut viisi. Pyhiinvaelluksen ajaksi rakennusta kiertävä reitti on päällystetty vihreällä veralla. Kuva: Kaarina Koski.

1400-luvulta saakka tunnettua Podmilačjen Pyhän Johanneksen kirkkoa laajennettiin tuntuvasti 1900-luvun alussa, mutta se tuhoutui kokonaan 1990-luvulla Bosnian sodassa. Nykyinen kirkkorakennus on rakennettu 2000-luvulla alkuperäiseen pieneen kokoonsa. Sivummalle on alettu tehdä suurempaa, täydentävää kirkkorakennusta. Uudelleenrakennuksesta huolimatta vanha kirkko on sama voimallinen ja ihmeellinen pyhäkkö kuin aina ennenkin. Eurooppalaista folklorea edustavan tarinan mukaan se siirtyi keskiajalla itse Vrbas-joen toiselta puolelta nykyiselle paikalleen kyllästyttyään siellä islaminuskoisten bosnjakkien vuohiin. Lähivuosikymmeniin sijoittuvat tarinat ja henkilökohtaiset kertomukset parantumisista ja riivaajan poistumisesta lisäävät sairaiden parantamiseen tähtäävän pyhiinvaelluksen vetovoimaa. Tosin viimeinen täällä manausta harjoittanut pappi kuoli jo ennen Bosnian sotaa. Messuun ei ole enää vuosiin sisällytetty osuutta, jossa paha käsketään pois ja joka vielä aikoinaan sai sairaat pyörtymään, lasit rikkoutumaan ja kyntteliköt helisemään. Paikallisten mukaan se johtuu siitä, etteivät nykyiset papit ole riittävän voimakkaita jotta riivaajat poistuisivat. Nyt messussa pääosassa ei ole ihmeitä tekevä pappi vaan pyyntöjen esittäminen Pyhälle Johannekselle. Häntä puhutellaan lukuisin epiteetein, joiden perään seurakunta toistaa kuin yhdestä suusta kerta toisensa jälkeen ”moli za nas!” – rukoile puolestamme!

Kuva 3. Pyhän Johanneksen lähde on tunnettu aiemmin myös Neitsyt Marian lähteenä. Hiljattain lähteen ympäristö on remontoitu ja seinään on maalattu kuva Kristuksen kastamisesta, jota todistavat kansallispukuiset bosnialaiset. Tutkijat ovat arvioineet lähteen kuuluneen alkujaan esikristilliseen kulttiin, josta periytyy pyhiinvaeltajien tapa peseytyä lähteessä jumalanpalveluksen jälkeen. Kuva: Kaarina Koski.

Messuja sairaille pidetään sekä juhannuslauantaina että sunnuntaina, ja niiden lisäksi pyhiinvaeltajilla on paljon muutakin tekemistä. Melko suosittua on silkka lepo, koska niiden lisäksi, jotka ovat tulleet paikalle bussilasteina, monet ovat saapuneet jalan jopa yli sadan kilometrin päästä. Heitä lojuu vilttien päällä pitkin nurmikoita. Alarinteellä olevassa Johanneksen lähteessä voi hyödyntää parantavaa vettä ja ottaa sitä pulloon – tai hautoa jalkojaan. Myyntikojuista voi ostaa Johanneksen mukaan nimettyä tehokasta yrttiä trava ivaa (teucrium montanum), joka paikallisen sanonnan mukaan korjaa kuolleenkin eläväksi (”trava iva od mrtva pravi živa”), sekä muita kansanomaisia rohtoja, rukousnauhoja tai pieniä Johanneksen patsaita. Rituaalialueella ottaa synnintunnustuksia vastaan rivistö munkkeja, joista jokaisen kohdalle on muodostunut pitkä jono. Kirkon rituaalinen kiertäminen kolmasti, sen seinän suuteleminen sekä erilliseen katokseen saatellun Johanneksen patsaan kiertäminen ja koskettaminen jatkuvat uusien ja uusien pyhiinvaeltajien saapuessa aamusta myöhään iltaan saakka. Osa pyhiinvaeltajista tekee kierroksensa polvillaan. Kirkkoa ympäröivä, vain ohuen kankaan peittämä karkea sora tekee kokemuksesta todella armottoman. Johannes tunnetaan paikallisperinteessä kovana pyhimyksenä, joka ei hevillä vastaa rukouksiin, mutta joka nöyrästi ja uskoen lähestyttynä voi antaa enemmän kuin kukaan muu.

Kuva 4. Pimeän tultua pahin tungos Johanneksen patsaan ympärillä on laantunut, mutta jonoa  pyhimystä koskettamaan ja suutelemaan on edelleen. Vuoroaan odottava rouva on tehnyt kolme kierrostansa Johanneksen ympäri polvillaan kuten moni muukin. Katoksessa tilannetta tarkkailevat patsasta valvova järjestysmies sekä – kuinkas muutenkaan – uskontoantropologi. Kuva: Kaarina Koski.

Osallistuin tapahtumaan folkloristeista ja uskontoantropologeista koostuvan tutkijaryhmän mukana lauantaina 23.6., jolloin päämessua saapui pitämään Ylä-Bosnian arkkipiispa, kardinaali Vinko Puljić. Puljićin tiedetään toisaalla saarnanneen kroaatit kyyneliin isänmaallisilla aiheilla, mutta nyt valittuna oli keskenään sotineita ryhmiä yhdistäviä teemoja: katumus, sekä hyveet, joita ei voi ostaa rahalla. Messun jälkeen alkoi ristivaellus ylös jyrkänteelle, ja pimeän laskeuduttua pidettiin vielä tunnelmallinen iltahartaus, jonka päätteeksi pyhä Johannes saateltiin kynttiläkulkueessa ulkokatoksesta kirkkoon. Useat pyhiinvaeltajat viettivät yön ulkona ja osallistuivat rukoushetkiin ja messuun vielä sunnuntaina.

Kuva 5. Messut sairaiden hyväksi pidetään taivasalla. Alttari on kiinteä rakennelma, ja kirkkotila on luotu merkitsemällä naruaidalla käytävät, joiden ulkopuolella tuhatpäinen yleisö levittäytyy nurmikentälle ja sitä ympäröiville kukkuloille. Katoksessa oleva teksti kiteyttää koko tapahtuman idean: ”Sveti Ivo moli za nas”; Pyhä Johannes rukoile puolestamme. Perimätiedon mukaan täällä tulisi käydä kolmena vuonna, jotta sairaus paranisi. Kuva: Kaarina Koski.

Pyhiinvaellus on sekä uskonnollinen että sosiaalinen tapahtuma ja saa mausteensa myös paikalle saapuneista myyjistä ja viihdyttäjistä. Vaikka pyhiinvaellus voi olla nimenomaan omaa etnistä ryhmää yhdistävä ilmiö, jokaisella tapahtumalla on oma luonteensa. Jajcessa erityisesti vernakulaarin tradition ja parannustoimen osuudet pitävät edelleen yllä mahdollisuutta eri uskonnot ja etniset ryhmät yhdistävään tapahtumaan, vaikka ihmeparantumiset ovatkin jääneet vähemmälle. Juhannuksen kansanomaiset traditiot ovat mukana muun muassa kansanpukujen ja perinnesoittimien muodossa, ja alttarin tuntumaan sytytettiin illalla myös juhannuskokko. Parantavat yrtit ja parantava vesi kiinnostavat etnisiä ryhmiä tasapuolisesti myös.

Lähteet

Painetut:

Belaj, Marijana & Martić, Zvonko 2014: Pilgrimage Site beyond Politics: Experience of the Sacred and Inter-Religious Dialogue in Bosnia. – John Eade & Mario Katić (eds.) Pilgrimage, Politics and Place-Making in Eastern Europe. Crossing the Borders. Ashgate Publishing, 59–78.

Katić, Mario 2014: From the Chapel on the Hill to National Shrine: Creating a Pilgrimage ’Home’ for Bosnian Croats  –  John Eade & Mario Katić (eds.) Pilgrimage, Politics and Place-Making in Eastern Europe. Crossing the Borders. Ashgate Publishing, 15–35.

Martić, Zvonko 2018: Pilgrimage to St. John in Podmiljačje. – Nematerjalna kulturna bastina u Federaciji Bosne i Hercegovine. Intangible cultural heritage in Federation of Bosnia and Herzegovina. Tomislavgrad: Udruga za ocuvanje i promicanje tradicijske kulture u Bosni i Herzegovini “Stecak”, 34–35.

Skrbiš, Zlatko 2005: The apparitions of the Virgin Mary of Medjugorje: the convergence of Croatian nationalism and her apparitions. – Nations and Nationalism 11 (3), 443–461.

Internet-sivut:

Church of St. John in Podmilačje. Bosnia and Herzegovina Commission to Preserve National Monuments. http://old.kons.gov.ba/main.php?id_struct=50&lang=4&action=view&id=278 [14.8.2018]

Jajce Online 23.6.2018: https://jajce-online.com/2018/06/23/tisuce-vjernika-hodocastilo-sv-ivi-u-podmilacje-foto/ [7.8.2018]

Nedjelja. Portal Katoličkog tjednika 23.6.2018: https://www.nedjelja.ba/hr/vijesti/bih/kardinal-puljiuc-predslavio-bolesnicku-misu-u-podmilacju/5669 [7.8.2018]

Nedjelja. Portal Katoličkog tjednika 30.6.2018: https://www.nedjelja.ba/hr/english/news/st-john-the-baptist-gathered-tens-of-thousands-of-pilgrims-in-podmilacje/5768 [7.8.2918]

Ljubušaci 23.12.2016: http://ljubusaci.com/2016/12/23/trava-iva-teucrium-montanum/ [23.6.2018]

Herbpathy: https://herbpathy.com/Uses-and-Benefits-of-Teucrium-Montanum-Cid3266 [23.6.2018]

Muut lähteet:

Osallistuva havainnointi Jajcessa 23.–25.6.2018.

Professori Mirjam Mencejn ja professori Marijana Belajn paikalliskielillä tekemät haastattelut.

FT, dos. Kaarina Koski (folkloristiikka)

Otsikkokuva: Lauantain viimeinen tapahtuma on iltakymmeneltä alkanut kynttilähartaus. Osallistujat ovat muodostaneet kujan, jota pitkin Johannes pian kannetaan yöksi takaisin kirkkoon. (Kuva: Kaarina Koski.)