Aavikkoaskeetit ja mielenhallinta – Mitä sanottavaa aavikkoisillä ja -äideillä olisi nykyajan kiireeseen?
Teksti: Kirsi Kainulainen, opiskelija “Globaali kristinusko” -kurssilta. Kurssista voi lukea lisää täältä.
The love of God is fiery by nature, and when it descend in an extraordinary degree onto person, it throws soul into ecstasy.
Isaac of Nineveh (7th cent.)
You need to gain three things before all others: the first is freedom from the anxities of life; the second is clear conscience, the third is complete detrachment, such that your thoughts no longer buzz around materialities. When you have acuired these things, then sit down by yourself in a quiet place, out of the way of everyone, and close the door and withdraw your intellect from all worthless and transient things, search inside your inner self for the place where the heart is, where all the powers of the spiritual intellect have their dwelling, in the beginning you will find only darkness, and obscurity. But if you persist, practicing this task attentively night and day, you will find – and how marwellous it is – dawning of unceasing joy.
Simeon the New Theologian (949 – 1022)
Näin varhaiset munkit kuvailivat kokemuksiaan hengellisiä harjoituksia tehdessään. Voisiko näissä varhaisten aavikkoisien ja -äitien harjoituksissa olla jotain sellaista, josta nykyihminenkin voisi ottaa opikseen? Elämme nykyaikana nopeatahtisessa kulttuurissa, jossa multitaskaaminen on enemmän sääntö kuin poikkeus. Muuttuisiko elämämme vähemmän stressaavaksi, jos pysähtyisimme silloin tällöin ja puhdistaisimme mielemme kakofoniasta?
Aavikkoisät ja -äidit olivat ensimmäisiä kristillisen luostarihengellisyyden harjoittajia. Kolmannella vuosisadalla jKr. he vetäytyivät Mesopotamian, Egyptin, Syyrian ja Palestiinan välisiin autiomaihin, ja elivät hermiitteinä (so. täydelliseen yksinäisyyteen vetäytynyt munkki tai nunna) majoissa, luolissa ja puissa. He elivät fyysisen työn, meditaation ja hiljaisuuden rytmittämää elämää ja tavoittelivat näin hengellisyytensä syventämistä.
Kehon, mielen ja sielun sulautuessa yhteen aavikkoisät kehittivät varhaisimmat hoitosuositukset sielun sairauksien hoitoon. Näiden hoitosuositusten joukossa oli harjoitus nimeltään sydämen vartioiminen, jonka avulla voi kontrolloida mieleen nousevia ajatuksia. Psykoanalyytikko ja biologi Jean-Guilhem Xerri on kiinnostunut tästä metodista ja osoittanut miten ajankohtaisia aavikkoisien kehittämät harjoitukset voivat olla nykyihmisellekin.
Miksi ajatuksia pitäisi kontrolloida?
Aavikkoisien mukaan kontrolloimattomat ajatukset johtavat joihinkin sielun sairauksiin. He identifioivat kahdeksan ei-psykologista sairautta, joilla on sielullinen alkuperä. Munkki Evagriuksen mukaan näitä sairauksia ovat ahneus, patologinen suhde seksiin tai rahaan, surullisuus, aggressio, acedia (sairaus, joka ilmenee kyllästyneisyytenä ja laiskuutena), turhamaisuus ja ylpeys. Sielun sairauksien alkuperänä aavikkoisät pitivät narsismia, jota he kutsuivat nimellä philautia eli liiallinen itserakkaus.
Huonojen ajatusten alkuperänä pidettiin mm. kontrolloimatonta mielikuvitusta. Xerri toteaakin, että toden totta joskus mielikuvituksemme sepittää rauhattomia tarinoita, jotka eivät ole tosia eivätkä hyväksi mielenterveydellemme. Aavikkoisä John Damascene summaa teoksessaan ”A Speech Useful for the Soul” että emme voi vaikuttaa siihen, mitkä ajatukset meitä vaivaavat, mutta voimme vaikuttaa siihen mitä teemme meitä vaivaaville ajatuksille. Xerri lisää tähän, että huonojen ajatusten tullessa mieleemme voimme joko antaa niille huomiomme ja siten antaa niille enemmän mielessämme tilaa, tai voimme vastustaa ajatuksiamme.
Aavikkoisät kutsuivat ajatusten kontrolloimisen tilaa nimellä hesychasm, mielentila, jossa ihminen on rauhallinen, levossa, hiljaisuudessa ja syvässä mielen yksinäisyydessä. Hesychasm-tilaa aavikkoisät tarvitsivat ja käyttivät hengellisessä mietiskelyssä, jonka avulla he pääsivät kosketuksiin Jumalan kanssa. Tilaan päästäkseen munkit eivät käyttäneet päihteitä, harjoittivat vieraanvaraisuutta, meditaatiota ja sydämen vartioimisen -tekniikkaa. Harjoittaessaan hesychasmia aavikkoisät tyhjensivät mielensä ja toistivat sydämen rukoukseksi tai Jeesus-rukoukseksi nimitettyä, yksinkertaista rukousta: ”Herra Jeesus Kristus, armahda minua.”
Mitä on sydämen vartioiminen?
Sydämen vartioimisen tekniikka eli nepsis (kreik. valppaus) tarkoittaa että ihminen pyrkii huomaamaan kaiken, mitä hänen sydämessään tapahtuu. Tämän hengellisen harjoituksen avulla ihminen on tarkoitus vapauttaa hänelle haitallisista intohimoista. Evagrius kirjoittaa: ”Pidä huolta itsestäsi, ole sydämesi portinvartija, äläkä päästä sydämeesi yhtään huolimatonta ajatusta.” Xerri huomauttaa, että aavikkoisät oppivat, että pyhät ajatukset vievät kohti sisäistä rauhaa, ja intohimoiset ajatukset kohti pahoinvointia. Sydämen vartioimisen tavoite on siis saavuttaa mielen vapaus ja kyky olla tulematta ajatustensa alistamaksi.
Kun munkki tai nunna saavutti mielen vapauden, hän oli tilassa, jota kutsutaan nimellä apatheia. Tällöin mieli oli luopunut maallisista kiintymyksen kohteista. Ja viha, pelko tai ahdistus eivät enää velloneet hallitsemattomasti ihmisen mielessä. Apatheian sanotaan tarkoittavan sydämen puhtautta, jolloin mielestä on siivottu intohimoa aiheuttavat mielikuvat ja taipumuksemme korostaa itseämme täydellisyydentavoittelulla.
Oliko sydämen vartioiminen yksi meditaation esi-isistä?
Huomiokykymme kärsii nykyaikana lukemattomista ja jatkuvista vaatimuksista, ja tämä trendi ei tee hyvää sisäiselle maailmallemme. Xerrin mukaan aistimaailmaamme yli-stimuloivat digitaalinen media, ruoka, materia, seksi, vapaa-aika, liiallinen keskittyminen omakuvaamme, pinnallisuus ja liiallinen kriittisyys. Huomiokykymme on jatkuvasti hyvin rasittunut, Xerri toteaa ja jatkaa, että huomiokykymme on kuitenkin tekijä, joka määrittää suhteemme itsemme ulkopuoliseen maailmaan. Niinpä aavikkoisät ja neurotieteet ovat samalla asialla: huomiokykymme saaminen takaisin omaan kontrolliimme on suuri haaste mielenterveydelle. Aavikkoisät suosittelivat sydämen vartioimista, nykyään harjoitetaan mindfullnessia ja meditaatiota. Nämä tekniikat pohjautuvat sisällämme ja ympärillämme tapahtuvien asioiden tarkkailuun. Meditaatio, kuten sitä nykyään kutsumme, tarkoittaa huomiokykymme avaamista ja tarkkaavaisuutta sille mitä meissä tapahtuu juuri nyt. Kuten sydämen vartioiminen, niin myös meditaatio kutsuu meitä muuttamaan tapaamme olla tässä maailmassa, ja kiinnittämään huomiomme ajatuksiin, jotka läpäisevät mielemme.
Lähteet
De Robien, Mathilde 2018. A Technique from the Desert Fathers to Control Our Negative Thoughts. Aleteia-verkkolehti 10.4.2018. https://aleteia.org/2018/04/14/a-technique-from-the-desert-fathers-to-control-our-negative-thoughts/. [Luettu 11.4. 2021.]
McCuckin, John A. 2012. Mystical Sayings – From the Desert Fathers and Other Early Christian Contemplatives. Pearl of Wisdom blogi, March: Pearls of the Sayings of the Desert Fathers. http://pearlsofwisdom24.blogspot.com/2012/03/pearls-from-desert-fathers.html. [Luettu 11.4. 2021.]
Ortodoksinen kirkko 2014. Jeesuksen rukous. Ortodoksi.net nettijulkaisu 8.4.2014. https://www.ortodoksi.net/index.php/Jeesuksen_rukous. [Luettu 11.4. 2021.]
Swan, Laura 1954. The Forgotten Desert Mothers – Sayings, Lives and Stories of Early Christian Women. New York: Paulist Press.
Xerri, Jean-Guilhem 2018. Prenez soin de votre ame: petit traite d’ecologie intérieure. Paris: LesÉditions du Cerf.
Kuva: Creative Commons