Globaalin etelän köyhyys tarjoaa kristinuskolle historiallisesti tutun kasvupohjan

Teksti: Petteri Systä, opiskelija “Globaali kristinusko” -kurssilta. Kurssista voi lukea lisää täältä.

Samaan aikaan kun Suomessa keskustellaan luterilaisen kirkon vähenevistä jäsenmääristä ja ylipäätään länsimaat sekularisoituvat, kristittyjen määrä globaalisti ei kuitenkaan vähene vaan päinvastoin kasvaa. Suurin kasvu tapahtuu nimenomaan alueilla, joilla on samaan aikaan suurin väestönkasvu mutta myös köyhyys. Uudet kristityt elävätkin hyvin erilaisessa todellisuudessa, mihin länsimaissa on totuttu. Köyhyyden todellisuus ei toisaalta ole vieras itse kristinuskon historialle: alkuseurakunta eli nimenomaan sen keskellä, mistä Apostolien teot on hyvä kuvaus.

Kristinuskon painopisteen siirtyminen etelään tuo toisaalta näkyväksi sen kristinuskontutkijoiden vanhan havainnon, että usko saa eri kulttuureissa hyvin erilaisia muotoja. Erityisen hyvin tämä näkyy voimakkaasti kasvavassa helluntailaiskarismaattisuudessa, joka saa hyvin vaihtelevia paikallisen kulttuurin heijastamia muotoja. Tämä voi näkyä esimerkiksi henkimaailman toiminnan tai hyvän ja pahan välisen taistelun korostuksena, mikä voi joskus näyttäytyä länsimaista katsottuna jopa epäkristillisenä. Voidaan kuitenkin kysyä, missä määrin länsimainenkaan kristinuskon tulkinta on sen ”alkuperäisempää” tai ”raamatullisempaa” kuin uudet uskon saamat muodot. Helluntailais-karismaattisille suuntauksille tyypillinen Pyhän Hengen toiminnan korostaminen on keskeinen osa myös kristillisen alkuseurakunnan toimintaa. Sitä kuvaava Raamatun kirja Apostolien teot on kuvaus Pyhän Hengen toiminnasta vainotun, mutta uskoa levittävän seurakunnan keskellä. Jeesus lupasi lähetyskäskyssään opetuslapsille ja sitä kautta kaikille kristityille Pyhän Hengen kasteen: ”Te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka” (Apt. 1:8). Pyhä Henki vuodatettiin helluntaina (Apt. 2: 1–4), jonka seurauksena seurakuntalaiset alkoivat puhua kielillä – aivan kuten helluntailaisuuteen keskeisesti kuuluu.   

Tarkasteltaessa kristinuskon suhdetta köyhyyteen ja varallisuuteen, nousee esiin kysymys siitä, olisiko jopa Jeesuksen sanoman vastaista, mikäli kristinusko menestyisi niin suuren aineellisen vaurauden keskellä kuin länsimaissa on tällä hetkellä. Jo Vanhasta testamentissa piirtyy kuva siitä, kuinka aineellinen vauraus yleensä etäännytti ihmisiä Jumalasta, kuten kuningas Salomon tapauksessa. Toisaalta israelilaiset lähentyivät Jumalaa ahdingossa eli pakkosiirtolaisuudessa – unohtaen sitten palattuaan ja olojen parannuttua Jumalan. Jumala tuli lihaksi köyhässä puusepän pojassa, jonka opetuslapset olivat köyhiä, hyvin tavallisia ja vaatimattomia ihmisiä. Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen kristinusko levisi nimenomaan köyhien kaupunkilaisten keskuudessa. Teologi Timothy Keller kuvaa, kuinka kristinusko oli jyrkässä ristiriidassa suhteessa ympäröivään kreikkalais-roomalaisen maailmaan, jossa oli tavallista halveksia köyhiä. Tilanne muuttui kristinuskon saatua Roomassa valtionkirkon aseman. Kristinusko ei kuitenkaan alkutaipaleellaan ollut ensisijaisesti varakkaiden uskonto.

Kristinuskon historiassa yksi synkimmistä lehdistä on ollut lähetystyön linkittyminen kolonialismiin: se asetti kristinuskon hyvin erilaiseen kontekstiin alkuperäiseen verrattuna, vaikka lähetystyöntekijät eivät toki aina hyväksyneet maallisen hallinnon sortotoimenpiteitä. Paradoksaalista on, että kristinusko alkoi kasvaa globaalissa etelässä oikeastaan vasta siirtomaiden itsenäistyttyä. Usko tulee eläväksi, kun se ottaa huomioon paikallisen todellisuuden ja kulttuurin.     

Suunta onkin nyt kääntynyt. Tällä hetkellä kasvavassa määrin globaalisti etelästä tehdään lähetystyötä länsimaihin. Toisaalta etelästä etelään tehtävä lähetystyö on lisääntymässä ja vaikka tällä hetkellä etelän kirkkojen välillä on melko vähäistä yhteistoimintaa johtuen paikallisistakin erityispiirteistä, se on lisääntymässä. Katolisen kirkon paavi valittiin ensimmäistä kertaa globaalista etelästä, kun argentiinalaisesta Jose Mario Bergogliosta tuli paavi Franciscus. Hän on ottanut vahvasti kantaa nimenomaan köyhyys- ja tasa-arvokysymyksiin.  Helluntailaiskarismaattisuuden ohella ei pidäkään väheksyä katolisuuden merkitystä tulevaisuuden kristinuskon kannalta, sillä se on ennusteiden mukaan vielä vuonna 2050 suurin kristillinen suuntaus.

Globaaleja lähetystyön virtoja tarkasteltaessa on kuitenkin hyvä huomata, että etelän kristillisyys sopii usein huonosti länsimaisen ihmisen perusolettamuksiin. Monet kasvavat helluntailaiskarismaattiset kirkot kuten myös katolisen kirkon päälinja, kun ovat moraali- ja uskon käsityksiltään usein konservatiivisia korostaen henkilökohtaista syvää uskoa yhteiskunnallisuuden sijaan, mutta samalla vastoin länsimaiden konservatiivikristittyjä monesti talousajattelultaan vasemmalle kallellaan. Moraalisen konservatiivisuuden ja taloudellisen tasa-arvon kannattamisen voisi argumentoida sinänsä olevan teologisesti varsin raamatullinen kanta: Jeesus edellytti seuraajiltaan mammonan palvonnasta luopumista mutta samalla henkilökohtaista uskoa ja kuuliaisuutta Jumalalle. Kristinuskon painopisteen siirtyminen globaaliin etelään onkin jo muuttanut ja tulevaisuudessa entisestään muuttaa kuvaa kristinuskosta. Tämä pakottanee länsimaiset kirkotkin itsetutkiskeluun ja määrittämään suhteensa uudenlaisiin kristinuskon muotoihin.  

Kirjallisuutta

Ahonen, Tiina 2004. Johdanto. Kontekstuaalinen teologia. – Tiina Ahonen & Jyri Komulainen (toim.): Teologian ilmansuuntia, 11-20. Helsinki: Gaudeamus.

Apostolien teot Raamatussa. Pyhän Hengen ilmenemistä selittävä kommentaari esim. Pihkala, Jorma 2011. Valo voittaa pimeyden. Uusi Tie. Kuningas Salomon vauraudesta ja etääntymisestä Jumalasta kts. 1. Kuninkaiden kirja, esim. 1. Kun. 10:14 Salomon rikkaudet ja 1. Kun 11 Salomo palvelee vieraita jumalia. Jeesuksen opetuksia rikkauden tuomista vaaroista esim. Matt. 6: 19–24; Matt. 19: 16-26; Mark. 10: 17-27; Luuk. 6: 24-26. 

Jenkins, P. 2011. The Next Christendom: The Coming of Global Christianity. New York: Oxford University Press. Luku 1. The Christian Revolution.

Kappelin, Kristina 2017. Franciscus. Uuden ajan paavi. Helsinki. Kirjapaja.

Keller, Timothy 2011. Mihin Jumalaa tarvitaan? Uskon ja skeptisyyden vuoropuhelua. Päivä Osakeyhtiö.

Raunu, Jukka 2004. Vapautuksen teologiaa ja uskonnon vapaakauppaa Latinalaisessa Amerikassa. – Tiina Ahonen & Jyri Komulainen (toim.): Teologian ilmansuuntia, 181-215. Helsinki: Gaudeamus.

Kuva: Creative Commons