Jumalan kämmenellä ei pelkää lintunen – Kristillistä eläinetiikkaa

Teksti: Jani Mäkelä, opiskelija “Globaali kristinusko” -kurssilta. Kurssista voi lukea lisää täältä.

Viime vuosikymmeninä kysymykset eläinten oikeuksista ja hyvinvoinnista ovat nousseet kulttuurisesti ja yhteiskunnallisesti yhä tärkeämmiksi. Tämä muutos näkyy muun muassa kasvissyönnin lisääntymisessä ja lainsäädännöissä. Samat muutoksen tuulet ovat myös herättäneet kristityt ja kirkot miettimään omaa suhtautumistaan muuhun luomakuntaan. Mikä on eläimen paikka maailmassa ihmisen rinnalla? 

Homo sapiens – ”viisas ihminen”

Kristillistä ihmiskeskeistä suhtautumista eläinkuntaan on pitkään, 1200–luvulta, kehystänyt Tuomas Akvinolaisen teologinen ajattelu, jonka hän perusti Aristoteleen filosofiaan. Aristoteleen mielestä todellisuus on rakentunut hierarkkisesti, jakautuen elottomaan luontoon ja sen yläpuolella olevaan elolliseen luontoon. Elolliset luonnonkappaleet järjestäytyvät Aristoteleen sieluopin mukaan kasvisieluihin, eläinsieluihin ja järkisieluihin. Ihminen omistaa kaikki kolme, eläimet kaksi ensin mainittua ja kasvit vain ensimmäisen. Ihminen ainoana järjen omaavana on hallitseva muita luonnon jäseniä. 

Tuomas Akvinolaisen mukaan Jumala piti arvossa vain järkisielun omaavia olentoja. Muut olennot eivät omista lainkaan itseisarvoa, vaan ovat olemassa vain ja ainoastaan ihmisen hyödyksi. Ihminen ei omista moraalisia velvoitteita alempiarvoisia olentoja kohtaan. 

Muutoksen tuulet

Historian aikana kirkon piirissä on toki ollut myös toisinajattelijoita, jotka korostivat luonnon tärkeyttä ihmisen rinnalla. 1900–luvun lopulla useissa kirkolliskokouksissa on tehty päätöksiä kohti luonnon läheisempää kristillisyyttä. Kirkot ovat ottaneet askelia oikeudenmukaisuuden, rauhan ja luomakunnan eheyden edistämisessä. Luomakuntaa tarkastellaan yhä vähemmän hyödyn näkökulmasta ihmiselle ja eläinten paikkaa luotuina olentoina korostetaan ihmisen rinnalla. 

Filosofisella, teologisella ja eettisellä tasolla kristittyjen ja eläinten suhdetta on miettinyt anglikaanipappi ja teologi Andrew Lindzey. Hänen mielestään eläinten oikeuksien puolustaminen on kristityn velvollisuus, mutta valitettavasti useimpien kristittyjen suhtautuminen eläimiin on edelleen hyötylähtöistä. 

Lindzey katsoo, että eläinten oikeuksilla on pohja Raamatussa. Hän tulkitsee sitä, miten eläinaiheita käsitellään Raamatussa sekä millainen rooli eläimille on annettu. Esimerkiksi luomiskertomuksesta Lindzey painottaa, että eläimet ja ihmiset on luotu samana päivänä ja molemmat ovat Pyhän Hengen kautta luotuja.  

Ihminen Jumalan kuvana

Tuomas Akvinolaisen mukaan ihmisellä on automaattisesti erityinen ja korkeampi asema muuhun luomakuntaan nähden, koska Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Tätä näkemystä on viimeisen vuosisadan aikana pyritty tulkitsemaan uudelleen.

Kristinuskon piirissä harvoin kiistetään ajatusta, jonka mukaan Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen ja täten ihmisellä katsotaan olevan erityinen asema luomakunnassa, mutta ajatusta voidaan tulkita vastuun näkökulmasta. Tällaista näkemystä kutsutaan tilanhoitajaetiikaksi.  Ihminen ei ole maan päällä heijastamassa Jumalan olemusta, vaan tehtävää. Ihmisellä on kyky toimia epäitsekkäästi muuta luomakuntaa kohtaan, mikä tuo mukanaan vastuun ja velvollisuuden pitää huolta maailmasta ja kaikista sen asukeista.    

Itämaat hei

Intialainen runoilija ja guru Sri Aurobindo on kirjoittanut seuraavasti: ”Elämä on elämää, olipa se sitten kissassa, koirassa tai ihmisessä. Kissan ja ihmisen välillä ei ole eroa. Eron idea syntyy ihmisen käsityksestä omasta paremmuudestaan.” 

Osa kristityistä ekoteologeista, kuten episkopaali pappi Matthew Fox, ovat nähneet monet idän uskontojen, alkuperäiskansojen ja luonnonhenkisyyden muotojen luonnonkatsomukset kristinuskoa avarakatseisimmiksi ja kokonaisvaltaisemmiksi luontosuhteissaan. Tapa, jolla ne eivät erota ihmistä ja luontoa yhtä vahvasti toisistaan on jotain, jota voidaan hyödyntää myös kristinuskon piirissä. Fox korostaakin ihmisen yhteenkuuluvuutta muun luonnon ja eläinten kanssa sekä luonnon merkitystä hengellisissä kokemuksissa ja hartauselämässä. Hän on kirjoituksissaan jopa pohdiskellut, mitä eläimet voivat opettaa meille ihmisille elämästä, hengellisyydestä ja yhteisöllisyydestä. 

Modernilla ajalla aatteelliset, tieteelliset ja kulttuuriset muutokset ovat vaikuttaneet kristilliseen teologiaan, luoden uusia tulkintoja ja näkemyksiä kristinuskon suhteesta luontoon ja eläimiin. Toivottavasti muutos tulee näkymään entistä vahvemmin ja laajemmin myös käytännön tasolla kirkon piirissä eläinten oikeuksien ja hyvinvoinnin takaamiseksi. Täydellistä maailmaa on vaikea luoda, mutta pienillä teoilla voimme tehdä nykyisestä hieman paremman. 

Kansikuva: Pixabay.com