Kristillinen nationalismi ja kansalaisuskonnollisuus Yhdysvaltojen ulkopolitiikan taustavaikuttajina
Teksti: Meri Miskala, opiskelija “Globaali kristinusko” -kurssilta. Kurssista voi lukea lisää täältä.
Yhdysvaltalainen kristillisyys on tiuhaan uutisotsikoiden aiheena, eikä ihme: tarkasteltaessa väestön uskonnollisuutta, edustaa Yhdysvallat muihin länsimaihin verrattuna aivan poikkeuksellisen voimakasta uskonnollisuutta. Yli 70 % väestöstä tunnustautuu kristityksi ja suuri osa kantaa sydämessään kristillisen nationalismin aatetta. Kansakuntaa yhdistäviä tekijöitä ovat myös kansalaisuskonnollisuus sekä usko Yhdysvaltojen erityiseen asemaan lopunaikojen koittaessa. Mutta mitä tämä kaikki tarkoittaa, ja kuinka se heijastuu Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaan?
Vaikka liittovaltio on perustuslain mukaisesti sekulaari, saa niin maan sisä- kuin ulkopolitiikkakin osansa uskonnollisuuteen liitetyistä pyrkimyksistä. Yhdysvaltain uskonnollisen kentän suhdetta politiikkaan ei ole mielekästä jäsentää uskonyhteisöjen kautta, vaan jakoa voidaan kuvailla näiden sisällä vaikuttavalla konservatiivi-liberaali-jakolinjalla. Jakolinjan osapuolina voidaan nähdä politiikassa republikaanien kanssa liittoutunut kristillinen oikeisto sekä demokraattien kanssa yhteistyössä toimiva uskonnollinen vasemmisto. Jotta uskonnon vaikutusta Yhdysvaltojen politiikkaan voidaan ymmärtää, on huomioitava ulkopoliittisten linjausten historiallinen jatkumo, Yhdysvaltojen syntyhistoria sekä kristillisen nationalismin ja kansalaisuskonnollisuuden syväjuurtuneisuus.
Kristillisyyden vaikutus kansakunnan yhdistäjänä
Kristillisellä nationalismilla tarkoitetaan kansalaisaatteen yhdistymistä kristillisyyteen. Yhdysvalloissa kristillinen nationalismi sisältää yleisesti ajatuksen siitä, kuinka Yhdysvallat on Jumalan valittu kansa. Maalla on aivan erityinen tehtävä elää moraalisena esimerkkinä ja saattaa muu, korruptoituneeksi nähty, maailma kaltaisekseen. Tämä ajatus sisältyy esimerkiksi puritaanisaarnaaja John Winthropin lausumaan ”Olemme kaupunki vuoren päällä, kaikkien kansojen silmät meitä tarkkaavat”. Sukupolvi toisensa jälkeen on toistanut näitä ennen Yhdysvaltojen itsenäistymistä lausuttuja sanoja vuodelta 1630, mikä on vahvistanut maan erityisyyttä kansalaisten mielissä.
Yhdysvaltojen synty ja menestys nähdään erityisesti kristillisessä nationalismissa osana Jumalan suunnitelmaa: Jumala antoi Pohjois-Amerikan yhdysvaltalaisille, jotta Uusi Jerusalem voi syntyä. Tämän ajatuksen henki elää Yhdysvalloissa yhä yleisemminkin, joskin paikoin monimuotoistuneena sekä osin sekularisoituneena. Itsenäistymisen myötä kristinusko ja amerikkalainen nationalismi nivoutuivat yhteen ja pelastushistorialliset tehtävät siirtyivät maallistuneina versioina kirkolta kansakunnalle. Tästä voidaan puhua termillä kansalaisuskonnollisuus, joka on tunnukseton mutta pohjaltaan kristillinen aate. Kansalaisuskonnollisuuden olennainen ydin on Yhdysvaltojen peräänkuuluttamassa vapaudessa: yksilön-, uskonnon- sekä taloudellisen vapauden ihanteessa.
Yhdysvaltoja ei demografisesti ajateltuna kansakuntana yhdistä historia, kieli, kulttuuri tai edes yhtenäinen maa-alue. Yhdistävänä tekijänä on kuitenkin kansalaisuskonnollisuus: ajatus amerikkalaisuudesta sekä sen uskonnollisesti värittyneestä yleismaailmallisesta tehtävästä yhdistää kansakunnan. Tämä yleismaailmallinen tehtävä esittää merkittävää roolia etenkin Yhdysvaltain ulko- ja maailmanpolitiikan kentällä. Sen vaikutusta on vaikea sivuuttaa, sillä tutkimusten mukaan 2000-luvun alussa useampi yhdysvaltalainen uskoi tiettyyn eskatologiseen näkyyn ja Yhdysvaltojen erityiseen rooliin siinä, kuin tunnustautui kristityksi. Eskatologisista näyistä politiikan kontekstissa erityisen huomion ansaitsee dispensationalistinen premillenialismi, jonka voi nähdä sulautuneen yhdysvaltalaiseen populaarikulttuuriin sekä kansalliseen omakuvaan. Eskatologian mukaan Jeesuksen toinen tuleminen maan päälle koittaa hetkenä minä hyvänsä aloittaen maanpäällisen tuhannen vuoden yltäkylläisyyden. Ennen sitä tulevat moraalittomuus ja uskosta eroaminen lisääntymään siihen pisteeseen saakka, että kaikki poliittinen, taloudellinen sekä uskonnollinen vallankäyttö on kääntynyt kristittyjä ja juutalaisia vastaan. Vaikka lopputulos nähdään väistämättömänä, tulee sitä vastaan väsymättömästi taistella. Monet kokevat Yhdysvaltojen käyvän sen vuoksi poliittisten linjausten kautta pääsääntöisesti vain puolustus- ja viivytystaistelua.
Uskopohjaiset tekijät ulkopolitiikassa
Tarkasteltaessa Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaa historiallisena jatkumona, voidaan suurten linjojen taustan nähdä niin kristinuskossa kuin kansalaisuskonnollisuudessakin olevan uskopohjaisissa tekijöissä. Kaksi päälinjaa on tunnistettavissa: kristillisenä esimerkkinä oleminen sekä voiman käyttö vapauden takaajana. Kristinusko ja kansalaisuskonnollisuus jakavat saman vapauden ihanteen. Kristillisenä esimerkkinä oleminen yhdistyy edellä esitettyyn Uuden Jerusalemin ajatukseen, jonka mukaan Yhdysvaltojen ei tule liiaksi puuttua muun maailman tapahtumiin vaan suojella itseään sen korruptoituneisuudelta. Ennen pitkää ajatellaan kristillisen esimerkin tuottavan tulosta: muu maailma kääntyy Yhdysvaltojen kaltaiseksi vakuuttuessaan sen ylivertaisuudesta. Toisaalta tätä vapauden sanomaa on levitetty myös voimakeinoin. Koska vapauden kaipuu nähdään Jumalan ihmiseen asettamana lajiominaisuutena, on asevoimankin käyttö sen puolustamiseksi oikeutettu. Yhdysvallat on maa, joka on yhteiskunnallisesti lähimpänä Jumalan tahtoa ja on sen vuoksi velvollinen opettamaan muuta maailmaa.
Suuri osa Yhdysvaltojen kansalaisista jakaa maailmankuvan, jossa korostuu Yhdysvaltojen ylivertaisuus ja sen kautta vastuu muun maailman opettamisessa. Myös usko tiettyyn eskatologiseen näkyyn on yleistä. Tällaisen maailmankuvan ja Yhdysvaltain ulkopolitiikan taustalla voidaan nähdä samoja uskopohjaisia tekijöitä. Politiikassa käytetään uskonnollisväritteistä sanastoa ja usein lainsäädäntökin hyödyttää uskontokuntia. Kaikki nämä seikat huomioiden, ei näennäisesti sekulaarin maan poliittinen kenttä vaikuta olevan kovinkaan vapaa uskonnon vaikutuksista.
Kuva: Shutterstock.com
Lähteet
Ruotsila Markku 2019. Maailmanlaajuinen pelastustehtävä: Politiikan uskonnollisuus Yhdysvalloissa. Teoksessa Pesonen Heikki (toim.) & Tuula Sakaranaho (toim.) & Sini Paukkunen, Uskonto ja maailmanpolitiikka. Helsinki: Gaudeamus, 23–41