Luterilaisuus ja pohjoismainen hyvinvointimalli

Teksti: Linda Toivonen, opiskelija ”Globaali kristinusko” -kurssilta. Kurssista voit lukea lisää täältä.

Pohjoismaat ovat olleet kaikkien elämänlaatua ja yleistä onnellisuutta ja hyvinvointia mittaavien listojen kärjessä useiden vuosikymmenten ajan. Esimerkiksi YK:n Inhimillisen kehityksen indeksin listassa (UNDP 2021) ja Onnellisuusraportissa (WHR 2022) Pohjoismaat sijoittuvat kolmen parhaan joukkoon. Korkean sijoituksen sanotaan johtuvan niiden sosiaalidemokraattisesta hyvinvointivaltiomallista, joka tunnetaan myös pohjoismaisena mallina. Pohjoismaisessa mallissa valtio tarjoaa kansalaisilleen monia palveluita ilmaiseksi. Esimerkiksi ilmainen terveydenhuolto, koulutus ja perustoimeentulo apua tarvitseville ovat olleet olennaisia asioita Pohjoismaissa toisesta maailmansodasta lähtien. Nämä palvelut rahoitetaan veroilla.

Pohjoismaisen mallin mahdollistava sosiaalidemokratiapolitiikka on ollut suosittua Pohjoismaissa sen alusta asti. Halu maksaa melko korkeitakin veroja progressiivisesti kaikkien kansalaisten perustarpeiden turvaamiseksi on hyvin yleistä pohjoismaisissa valtioissa. Mutta miksi? Miksi pohjoismainen malli syntyi Pohjoismaissa ja on edelleen hyvin näkyvä ja tarpeellinen asia pohjoismaisten mielissä? Tälle on monia erilaisia selityksiä, mutta yksi kaikkia Pohjoismaita yhdistävä tekijä on jäänyt pääosin valtiotieteisiin keskittyneissä keskusteluissa huomiotta. Kulttuurisesti tarkasteltuna huomaa, että kaikissa Pohjoismaissa on sama pääuskonto, luterilaisuus.

Luterilaisuus on protestantismin haara, joka muodostui 1500-luvulla erottuaan katolisesta kirkosta uskonpuhdistuksen aikana. Pohjoismaat ovat olleet suurilta osin luterilaisia siitä lähtien. Uskonpuhdistus eli reformaatio alkoi protestina Jumalan nimessä tehtyjä katolisen kirkon ahneita tekoja vastaan. Martin Luther, saksalainen munkki, julkaisi ja jakoi 95 teesiä siitä, mitä kirkossa pitää korjata selittäen, kuinka jotkut kirkon ylläpitämistä tavoista eivät olleet ollenkaan Raamatun mukaisia. Anekaupan lopettamisen lisäksi Luther halusi esimerkiksi, että messu pidettäisiin kansankielellä kaikissa maissa. Protestanttisten kirkkojen päätarkoitus oli vähentää kirkon ja papiston valtaa ja antaa enemmän oikeuksia maallikoille. Ja kuten tiedämme, demokratia, tasa-arvo ja vaurauden jakaminen ovat myös sosiaalidemokratian tärkeimpiä kulmakiviä.

Pääasiallinen yhteys sosiaalidemokratian ja luterilaisuuden välillä on se, että ne jakavat pohjimmiltaan samat arvot. On esitetty, että sosiaalidemokratia on vain maallistunutta luterilaisuutta, jossa uskonnolliset arvot ovat muuttuneet yhteiskunnallisiksi arvoiksi. Arvojen samankaltaisuus näkyy esimerkiksi seuraavissa kahdessa väittämässä: Usko siihen, että ihmiset ovat Jumalan kuva, muuttui ajatukseksi, että jokainen kansalainen on tasa-arvoinen. Ajatus tasa-arvoisesta pappeudesta muuttui ajatukseksi, että jokaisen kansalaisen tulisi osallistua yhteisen hyvän lisäämiseen. Julkaisussa On the Legacy of Lutheranism in Finland (2019) todetaan, että tasa-arvoisuus, suomalaisten keskuudessa arvostettu arvo, juontaa juurensa luterilaisuudesta. Ajatus siitä, että kaikki ovat tasa-arvoisia sekä Jumalan silmissä ja että seurakunnassa, levisi koskemaan myös muita yhteiskunnan osa-alueita.

Arvo, joka muun muassa World Value Survey -tutkimuksessa havaittiin tunnusomaiseksi protestanttisille maille, oli rehellisyys. Rehellisyys voidaan nähdä vakaan, demokraattisen järjestelmän seurauksena, mutta erilaisten sosiaalipsykologian tutkimusten mukaan tasa-arvoisuus sekä protestanttinen työ- ja koulutusetiikka yhdessä myötävaikuttavat rehellisyyteen ja muihin luottamiseen. Tätä mitattiin muun muassa järjestämällä koetilaisuus, jossa oli mahdollisuus luntata. Ne, jotka osoittivat toisessa kokeessa kannattavansa protestanttista työetiikkaa, lunttasivat vähemmän, kuin ne, jotka eivät. Tasa-arvoisuus on olennaista pohjoismaiselle hyvinvointivaltiomallille ja rehellisyys on tärkeää, jotta malli toimii.

Sellaiset arvot kuten tasa-arvo ja korkea työmoraali voidaan yhdistää yleisesti protestanttisuuteen. Tutkimukset osoittavat, että valtiot, joissa on demokraattisimmat järjestelmät, ovat pääasiassa protestanttisia. Protestanttisten haarojen välillä on kuitenkin useita eroja. Kalvinismin nähdään antavan enemmän arvoa yrittäjyydelle ja voiton tavoittelulle kuin luterilaisuuden. Max Weberin kuuluisa teos Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki (1905), joka yhdistää protestanttisen etiikan kapitalismin kehitykseen, väitetään liittyvän oikeastaan kalvinistiseen etiikkaan, ei niinkään luterilaisuuteen.

Luterilaisuuden isä Martin Luther kritisoi kapitalistista ajattelutapaa ahneesta motiivista, joka oli kristitylle moraalitonta. Kultainen sääntö, toisten kohteleminen niin kuin haluaa itseään kohdeltavan, on “luterilaisen kutsumuksen tavoittelun ohjaava periaate” (Nelson 2017, 119), jota tulisi soveltaa kaikilla elämän osa-alueilla ja siten myös liike-elämässä ja työssä. Luterilaisuus kuitenkin “korostaa päivittäisen työn tärkeyttä” (Nelson 2017, 35), mikä viittaa siihen, miksi pohjoismaalaiset arvostavat työntekoa, vaikka heillä on mahdollisuus saada työttömyysturvaa.

Ennen valtiota luterilainen valtionkirkko auttoi apua tarvitsevia tarjoamalla koulutusta, sairaaloita ja muita sosiaalipalveluja. Tämän katsotaan raivanneen tietä julkisen terveydenhuollon ja koulujärjestelmän rakentamiselle Pohjoismaissa. Pietismi ja muut 1700-1800-luvulla alkunsa saaneet herätysliikkeet luterilaisen kirkon sisällä vaikuttivat näiden järjestelmien siirtymiseen kirkolta valtiolle ja kunnille. Pietismi oli 1700-luvun alussa Saksassa syntynyt liike, joka oli kuin reformaatio luterilaisuuden sisällä. Se levisi pian muualle Eurooppaan, jossa se vaikutti erityisesti Pohjoismaissa. Pietistit kannattivat vielä vahvemmin oikeutta maallikoiden omaan uskonnonharjoitukseen ja kritisoivat valtionkirkon ja pappien asemaa. Lisäksi pietismiin sekä herätysliikkeisiin kuului koulutuksen ja köyhäinavun korostaminen ja kalvinismin hengessä yksityisomistuksen ja individualismin suosiminen. Näiden arvojen hengessä 1800-luvun loppupuolella siirryttiin kirkon hoitamista sosiaalipalveluista kirkon ja kuntien järjestämiin tapoihin.

Luterilaisilla kirkoilla oli osansa ensimmäisten tasavertaisten ja maksuttomien koulutusmahdollisuuksien tarjoamisessa, kun kirkko alkoi opettaa kansalaisille lukemista. Lukutaito oli tärkeää, sillä protestanttisen opin mukaan ihmisen tulee itse osata lukea Raamattua. Herätysliikkeissä ja niiden takana vaikuttaneessa pietismissä mahdollisuus itse lukea Raamattua oli erityisen korostunutta. Suomessa esimerkiksi evankeliset juuret omaava Suomen Raamattuseura painatti tuhansia edullisia Raamattuja, mikä osaltaan vahvisti suomalaisten lukutaitoa.

Luterilaisuus ja Pohjoismaat ovat olleet niin kietoutuneita toisiinsa vuosisatojen ajan, että ei ole ihme, että luterilaisuus on muokannut pohjoismaalaisten arvoja ja tapoja. Pohjoismaalaisten mentaliteettiin vaikuttamisen lisäksi valtion kirkko instituutiona muokkasi tapaa, jolla viranomaiset auttavat kansalaisia sosiaalihuollossa. Uskonnon roolin huomioiminen yhteiskuntatieteissä on suhteellisen uusi ilmiö, joka toivottavasti saa jatkossakin enemmän huomiota, sillä kulttuuriset näkökohdat tarjoavat erilaisissa tutkimuksissa erittäin tärkeää tietoa ja vastauksia.

Lähteet:

Huttunen, Niko et al. 2020. Kaappiluterilainen kansa: puheenvuoroja suomalaisesta yhteiskunnasta. Helsinki: Käsite-Kirjat.

Nelson, Robert H. (Robert Henry) 2017. Lutheranism and the Nordic Spirit of Social Democracy: a Different Protestant Ethic. Aarhus: Aarhus University Press.

Sinnemäki Kaius et al. 2019. On the Legacy of Lutheranism in Finland: Societal Perspectives (Vol. 9). Helsinki: Finnish Literature Society / SKS. https://doi.org/10.21435/sfh.25

Weber, Max (1905) 1990. Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki. (suom. Timo Kyntäjä). Porvoo: WSOY.

YK:n Inhimillisen kehityksen indeksi 2021 https://hdr.undp.org/data-center/country-insights#/ranks (Viitattu 11.5.2023)

YK:n Onnellisuusraportti 2022 https://worldhappiness.report/ed/2022/happiness-benevolence-and-trust-during-covid-19-and-beyond/#ranking-of-happiness-2019-2021 (Viitattu 11.5.2023)

Kuva: Wikimedia Commons