Monipuolinen kristillisyys Afrikassa

Kuvateksti: Ghanalainen pakettiauto. Ghanassa kristillisyys näkyy katukuvassa eri tavalla, kuin mihin me olemme Euroopassa tottuneet. Esimerkiksi kristinuskoon liittyvä katutaide on yleistä.

Teksti: Taika Bergman ja Viivi Kaijala, opiskelijat Globaali kristinusko -kurssilta 2023. Kurssista voit lukea lisää täältä.

Tiesitkö, että Afrikassa asuu lähes puolitoista miljardia ihmistä ja se on maailman toiseksi suurin maanosa? Afrikan väestöstä yli puolet on kristittyjä ja heistä taas puolet protestantteja. Afrikkalainen kristillisyys eroaa kuitenkin länsimaalaisesta kristinuskosta monin eri tavoin.

Afrikkalainen kristillisyys on muotoutunut omanlaisekseen

Afrikkalaisessa kristinuskossa on vahvasti näkyvillä paikallinen kontekstuaalinen teologia, jolla tarkoitetaan sitä, että uskonto ja sen harjoittaminen muokataan omaan kulttuuriin ja ympäristöön sopivaksi. Afrikkalaisen teologian pohjana toimii identiteettikysymys: mitä on olla afrikkalainen ja kristitty samaan aikaan? Afrikkalainen kontekstuaalinen teologia on syntynyt länsimaisen teologian kritiikiksi, koska sen nähtiin olevan liian kapeakatseista. Länsimainen teologia paheksuu afrikkalaista maailmankuvaa, joka sisältää muun muassa henkiin ja vainajiin uskomista, esi-isien palvontaa sekä pahojen henkien karkottamista. Lisäksi afrikkalaisiin perinteisiin kuuluu esimerkiksi rummutus ja tanssiminen uskon harjoittamisen yhteydessä. Afrikkalaisessa kristillisyydessä karismaattisuus onkin suosittua, koska se painottaa uskonnossa ja sen harjoittamisessa kokemuksellisuutta ja käytännönläheisyyttä.

Yksi esimerkki afrikkalaisesta kristillisyydestä on Etiopian ortodoksinen kirkko, joka tunnetaan myös nimellä Tewahedon kirkko. Kirkko kuuluu orientaaliortodoksiseen kirkkoperheeseen ja sillä on Etiopiassa kymmeniä miljoonia jäseniä. Kirkolla on kaksi ominaispiirrettä, joiden kautta se erottuu muista ortodoksisista kirkoista. Ensimmäinen ominaispiirteistä on se, että kirkkoa leimaa vahva juutalaiskristillinen perinne, minkä vuoksi kirkon jäsenet eivät muun muassa syö sianlihaa ja he ympärileikkaavat poikalapsensa. Juutalaisuus on vaikuttanut myös kirkon teologiaan ja muuhun hengellisyyteen vahvasti. Toinen ominaispiirre on perinteiset afrikkalaiset sosiaaliset normit; esimerkiksi kirkon jumalanpalvelustraditioon liittyy seremoniallinen tanssi.

Uusia kirkkoja syntyy jatkuvasti

Afrikassa uusia kristillisiä paikalliskirkkoja syntyy koko ajan, ja ne eivät ole sidoksissa mihinkään tahoon. Uudet kirkot eivät synny sattumanvaraisesti, mutta ne eivät myöskään synny esimerkiksi tärkeiden kirkollisten henkilöiden ympärille. Uuden kirkon syntymisessä kiinnitetään huomiota siihen, onko jokin paikka tarpeeksi pyhä saavuttamaan välittömän yhteyden Jumalaan. Paikallisten kirkkojen syntyyn on vaikuttanut myös eurooppalaisten harjoittama rasismi ja syrjintä erityisesti kirkon johtajia valitessa. Itsenäisten kirkkojen määrä on kasvanut erityisesti sen jälkeen, kun Afrikan maat ovat vapautuneet siirtomaavallan alta.

Jatkuva uusien kirkkojen syntyminen ei kuitenkaan ole pelkästään hyvä asia, koska niiden myötä syntyy myös megakirkkoja. Megakirkolla tarkoitetaan todella suurta kirkkoa eli seurakuntaa, jonka viikoittainen kävijämäärä on vähintään 2000 ihmistä. Megakirkot hyötyvät ihmisten jäsenyydestä kirkkoon taloudellisesti, sillä ne vaativat kirkon jäseniltä suuria lahjoituksia ja lupaavat vastineeksi Jumalan suojelua. Megakirkkojen syntyminen ja leviäminen Afrikassa huolestuttaa, sillä Afrikassa on jo ennestään paljon köyhyyttä ja “harharetki megakirkkoon voi viedä rahat ja perheen” (Kylätasku 2021). Tämä tarkoittaa käytännössä usein sitä, että kirkon johtajat rikastuvat, kun taas jäsenet köyhtyvät entisestään.

Yleiskuvan saaminen afrikkalaisesta kristillisyydestä on haastavaa, koska Afrikassa on valtava määrä toisistaan riippumattomia kirkkoja. Lisäksi kristittyjen määrän tilastointi on epätarkkaa, sillä monet eivät erottele kristillisyyttä muista hengellisistä traditioista. Afrikkalaisesta teologiasta ja ylipäätään afrikkalaisuudesta puhuttaessa tulee aina ottaa huomioon, että Afrikka ei ole yksi, vaan siellä on valtava määrä erilaisia kulttuureita.

Lähteet

Ahonen, Tiina. 2004. ”Johdanto: kontekstuaalinen teologia”. Teoksessa Teologian ilmansuuntia: näkökulmia uskontulkintoihin Aasiassa, Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa. 11–20. Toimittaneet Tiina Ahonen ja Jyrki Komulainen. Gaudeamus. Helsinki.

Hunt, Stephen. 2019. ”Introduction: The Megachurch Phenomenon”. Teoksessa Handbook of Megachurches, toimittanut Stephen Hunt. 1–20. Leiden, Boston.

Kylätasku, Taneli. 2021. “Afrikkalainen kristinusko ei mahdu läntisiin kaavoihin – ja juuri siksi se kasvaa nopeasti”. Kirkko ja kaupunki. Viitattu 20.4.2023. https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/afrikkalainen-kristinusko-ei-mahdu-lantisiin-kaavoihin-ja-juuri-siksi-se-kasvaa-nopeasti#b93c9bf3

Metso, Pekka. 2005. ”Ortodoksinen kirkko ja orientaaliset ortodoksiset kirkot”. Teoksessa Kirkkotiedon kirja: ekumeeninen johdatus kirkkojen oppiin ja elämään. Toimittaneet Pekka Metso ja Esko Ryökäs. 97–149. Helsinki: Kirjapaja.

Vähäkangas, Mika. 2004. ”Afrikkalainen teologia länsimaisen kulttuurin puristuksissa”. Teoksessa Teologian ilmansuuntia: näkökulmia uskontulkintoihin Aasiassa, Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa. 108–145. Toimittaneet Tiina Ahonen ja Jyrki Komulainen. Gaudeamus. Helsinki.

Kuva: Taika Bergman (2018)