Ovatko megakirkot vain kristinuskon kaupallistamista?

Teksti: Mirja Jaakkonen, opiskelija “Globaali kristinusko” -kurssilta. Kurssista voi lukea lisää täältä.

Megakirkot ovat tunnettuja vahvasta markkinoinnistaan ja elämysten tarjoamisesta. Mutta onko niissä kyse vain kristinuskon kaupallistamisesta?

Megakirkot ovat lähtöisin Yhdysvalloista, ja moni varmasti näkeekin megakirkot varsin yhdysvaltalaisena ilmiönä. Megakirkot ovat kuitenkin levinneet ympäri maailmaa karismaattisen kristinuskon ohessa. Erityisesti Aasiassa megakirkkojen kasvu on ollut todella nopeaa. Tässä tekstissä tarkastelen megakirkkojen kasvua Kaakkois-Aasian kaupunkivaltiossa, Singaporessa, jossa megakirkot ovat hyvin kaupallisia. Mutta onko niiden suosion taustalla muutakin?

Mitä megakirkot ovat?

Termi megakirkko paljastaa jo, mistä ilmiössä on kyse. Mega tarkoittaa miljoonakertaista, ja megakirkot ovat siten yksinkertaisesti sanottuna suuria kirkkoja. Megakirkoiksi lasketaan kirkot, joiden viikoittainen kävijämäärä on yli 1800–2000 henkeä. Monissa megakirkoissa kävijöiden määrä voi yltää satoihin tuhansiinkin kävijöihin.

Megakirkot eivät ole jumalanpalveluksissaan yhtä muodollisia kuin esimerkiksi luterilaiset jumalanpalvelukset. Ne myös pyrkivät olemaan viihdyttäviä, ja hyödyntävät modernia teknologiaa kuten videoesityksiä. Megakirkot haluavat olla houkuttelevia uskontoaan etsiville ihmisille, ja siksi niiden on nähty myös välttelevän kiistanalaisista aiheista, kuten abortista, puhumista. Tämän asian suhteen esiintyy kuitenkin vaihtelua kirkkojen välillä.

Megakirkkojen kasvu liittyy yhteiskunnan muutoksiin

Esimerkkejä megakirkoista ovat Singaporessa toimivat Lighthouse Evangelism, City Harvest Church, New Creation Church sekä Faith Community Baptist Church.

Singaporessa levisi 1980-luvulla kaupungistumisen ohessa helluntailaisuus, mikä sai tunnustuksellisten kirkkojen jäseniä eroamaan kirkoistaan. Esimerkiksi Lawrence Khong kääntyi helluntailaiseksi ja perusti Faith Community Baptist Churchin (lyhenne FCBC) 1980-luvulla.

1990-luku oli Singaporessa teollistumisen aikaa. FCBC:stä erosi New Creation Church, jonka johtohenkilöksi tuli Joseph Prince. Vuosikymmenen loppuun mennessä New Creationin suosio kasvoi huomattavasti – jumalanpalvelukset keräsivät melkein 4000 henkeä. Kirkko joutuikin vuokraamaan jumalanpalveluksiaan varten auditorion.

Singaporessa megakirkkojen määrän kasvulle on monia syitä. Megakirkkojen on ollut helppoa vetää nuoria käännynnäisiä puoleensa, sillä sen opettama teologia ottaa huomioon keskiluokkaisten ihmisten elämäntilanteen. Monet hakeutuvat megakirkkojen piiriin, koska he kokevat Singaporessa tapahtuvat muutokset, kuten kulttuurillisen ja poliittisen muutoksen sekä kaupungistumisen, kaikkein voimakkaimmin. FCBC on myös tehnyt vapaaehtoistyötä syrjäytyneiden hyväksi. New Creation on puolestaan rahoittanut erilaisia globaaleja ja paikallisia hankkeita. Kirkot eivät ole kuitenkaan juuri tehneet rajanvetoa lähetys- ja hyväntekeväisyystyönsä välille.

Kaupallisuus auttaa jäsenten houkuttelemisessa

Megakirkot on yhdistetty markkinointiin, koska megakirkot pyrkivät houkuttelemaan uskoaan etsiviä ihmisiä sen avulla. Megakirkoissa onkin tyypillistä tietty kaupallisuus, ja ne pyrkivät hyödyntämään kulutusmyönteisyyttä.Jotta kirkko olisi houkutteleva, se brändää itseään ja kannustaa kuluttamiseen. Kirkot tarjoavat kuluttajille esimerkiksi kursseja ja erilaista kirkkoon liittyvää kauppatavaraa.

New Creation Church on ollut mukana rakentamassa rakennusta nimeltään The Star Vista, jossa yhdistyy muun muassa ostoskeskus sekä futuristista Nooan arkkia muistuttavat auditoriot. Näissä auditorioissa esitetään tarkasti valittuja kristinuskoon sopivia kaupallisia teatteri-, tanssi-, puhe- ja musiikkiesityksiä, ettei niiden tarvitsisi kilpailla muiden kaupallisten mainosten kanssa.

Myös populaarikulttuuria hyödynnetään megakirkoissa

Megakirkoissa hyödynnetään populaarikulttuuria sekä modernia teknologiaa. Jumalanpalvelukset muistuttavat usein popkonsertteja. Khong on opetellut taikatemppuja, joiden ohessa hän myös esittää viestejä liittyen esimerkiksi kristinuskon moraaliin.

Julkkissaarnaajat ovat yksi megakirkkojen piirteistä, ja esimerkiksi Princen tavoitteena on olla julkkissaarnaaja. Prince on perustanut Joseph Prince Ministries -kirkon, joka myy nauhoitteita hänen saarnoistaan. Populaarikulttuurin hyödyntämisen voi myös nähdä jonkinlaisena kaupallisuutena.

Pelkkää kaupallisuutta, vai muutakin?

Singaporessa kaupallisuus on vahvasti sidoksissa megakirkkoihin, sillä se on auttanut niitä saavuttamaan suosionsa.

Megakirkot ovat ilmiönä Singaporessa kuitenkin monen asian summa, eikä kaupallisuus yksinään ole tuonut sille suurta suosiota. Megakirkot saapuivat Singaporeen sopivaan aikaan, jolloin yhteiskunnan muutosten vuoksi ihmisillä oli uusia tarpeita, joihin uudet kirkot pystyivät vastaamaan. Koska kirkkojen jäsenmäärä kasvoi ja ne tarvitsivat suuria jäsenmääriä menestymiseen, siten kaupallisuus auttoi varmistamaan menestymisen.

Megakirkkojen nähdään kaupallistavan kristinuskoa, ja sitä ne tekevätkin. Kirkkojen kaupallistuminen ei kuitenkaan liity pelkästään megakirkkoihin. Yhteiskunnan muuttuessa tarpeet ovat muuttuneet, ja siten monen kirkon tulee itse lähestyä ihmisiä ja heidän tarpeitaan menestyäkseen.

Lähteet

Goh, Daniel P.S. 2018. ”Grace, Megachurches and the Christian Prince in Singapore”. Chong, Terence (ed.) Pentecostal Megachurches in Southeast Asia : Negotiating Class, Consumption and the Nation. Singapore: ISEAS Publishing.

Hunt, Stephen J. 2019. “Introduction: The Megachurch Phenomenon”. Hunt, Stephen J. (ed.), Handbook of Megachurches. Brill.

Yip, Jeaney & Ainsworth, Susan. “Do Business Till He Comes”: The Business of Housing God in Singapore Megachurches. Pacific affairs, 1.6.2015, 88(2), 237-257.

Kuva: Creative Commons