Retriitit kristinuskossa: Voiko Jumalan kohdata hiljaisuudessa?

Teksti: Janina Aulanen, opiskelija “Globaali kristinusko” -kurssilta. Kurssista voi lukea lisää täältä.

Hiljaisuus. Mitään ei kuulu. Vai kuuluuko sittenkin? Kuuletko ympäröivän luonnon äänet tai olisiko kenties Jumalalla sinulle jotain asiaa? Hiljaisuus ei ole pelkkää tyhjyyttä, vaan siinä voi kuulla paljon ja se voi antaa ihmiselle vastauksia häntä askarruttaviin kysymyksiin tai kuljettaa häntä eteenpäin omalla henkisyyden polullaan. Meditaatio mielletään usein osaksi uushenkisyyttä tai aasialaista uskonnollisuutta, mutta hiljentymisellä on osansa myös nykypäivän kristillisessä uskonnollisuudessa.

Tietoinen hiljentyminen on tänä päivänä tärkeää monille ihmisille. Kiireisessä ja vaativassa nykyarjessa sekä jatkuvan viriketulvan keskellä hiljaisuus on noussut suureen arvoon. Lähes jokainen on ainakin kokeillut meditaatiota, ja meitä muistutetaan sen positiivisista vaikutuksista tasaisin väliajoin esimerkiksi mediassa. Jotkut ovat ottaneet lyhyet meditaatiohetket osaksi arkisia askareitaan, mutta toiset kaipaavat hiljaisuudelta vielä enemmän. Tämän on huomannut myös evankelisluterilainen kirkko, joka järjestää yhtenä osana toimintaansa hiljaisuuden retriittejä. Osa seurakunnista järjestää retriittejä omissa tiloissaan itsenäisesti ja osa taas tekee yhteistyötä ulkopuolisten tahojen, kuten Hiljaisuuden ystävät ry:n kanssa. Retriittejä järjestetään eri mittaisina, osa voi olla lyhyitä iltahiljentymisiä ja osa taas viikonlopun yli kestäviä. Viikonlopun yli kestävissä retriiteissä osallistujat saapuvat esimerkiksi leirikeskukseen, jossa he ohjatusti laskeutuvat hiljaisuuteen ja saavat omien halujensa mukaisesti osallistua esimerkiksi yhteisiin rukoushetkiin. Tärkeintä on kuitenkin, että kaikki osallistujat ovat hiljaisuudessa koko retriitin ajan.

Usein retriitit järjestetään hieman syrjäisemmässä paikassa, kaukana kaupungin melskeestä. Retriitti voi tuntua kuin pieneltä lomalta omasta arjesta ja voimia kerättyään ihminen jaksaa taas suorittaa vaativaa arkeaan. Monet nykyihmiset ovat saattaneet hieman etääntyä luonnosta eikä luonto ole enää kovin arkipäiväinen asia, joka olisi ihmistä lähellä. Ehkä se, että luonto ei niin tiiviisti kuulu omaan arkiseen elämään tekee siitä jo itsessään jollain tavalla pyhän ja erityislaatuisen paikan, jota kunnioitetaan ja myös pelätäänkin hieman. Luonnon pyhänä pitäminen voisi näin ollen tuoda myös Jumalan lähemmäs ihmistä. Mikäli malttaa hiljentyä ja kuunnella luontoa voisi ehkä kuulla myös Jumalan puhuvan. Luonnossa ja hiljentyessä myös ihmisen oma pienuus maailmankaikkeuden keskellä korostuu ja tämä kokemus voi auttaa ihmistä eteenpäin henkisellä tiellään tai saamaan oman elämän murheet ja ahdistukset toisenlaiseen mittakaavaan. Irtiotto ja itsensä tutkiskelu voi myös antaa uudenlaista näkökulmaa omaan arkeen.

Ohjatut hiljentymisretriitit eivät kuitenkaan ole aivan kaikkien tavoitettavissa. Hiljaisuuden ystävät ry:n järjestämät viikonloppuretriitit maksavat retriitin pituudesta ja halutuista palveluista riippuen muutaman sata euroa. Kaikille tämänhintaiset retiriitit eivät ole mahdollisia, vaikka kuulisikin kutsun hiljaisuuteen ja Jumalan yhteyteen. Järjestetyt retriitit ovat siis myös liiketoimintaa ja niiden järjestäjät myyvät elämyspalveluita. Totta kai jokainen voi järjestää aikaa hiljentymiselle ja Jumalan kanssa keskustelulle myös maksamatta siitä ulkopuolisille. Tällöin pois jää kuitenkin esimerkiksi retriittien tarjoama yhteisöllisyys, hiljaisuudessakin voi olla yhdessä ja hiljentymisen kokemus voi saada erilaisen merkityksen, kun sen jakaa muiden kanssa. Yhteisöllisyys ja kokemuksellisuus tuntuvat olevan osa monia suurempia kristinuskon megatrendejä eli suuria kehityskaaria. Näitä ovat esimerkiksi megakirkot, joiden kokoontumisiin saattaa osallistua tuhansia ihmisiä tai itsellinen kristillisyys, jossa tehdään eroa hierarkkiseksi koettuun perinteiseen kirkkoinstituutioon ja jossa tietä Jumalan luo etsitään niin ikään seurakunnan yhteisöllisyyden kautta. Kenties saatetaan myös ajatella, että kun jostain on maksanut, sen on oltava jollain tavalla parempaa tai hyödyllisempää kuin jokin mistä ei tarvitse maksaa, kuten hiljentyminen itsekseen omassa kodissaan. Retriitit tarjoavat totta kai myös ylläpidon leirikeskuksissa ja luonnossa liikkumista yksin tai yhdessä sekä ohjattua toimintaa, kuten rukoushetkiä ja meditaatiota. Kristillinen meditaatio voi olla hiljaista meditaatiota tai siihen voidaan liittää jokin tietty Raamatun kappale tai rukous. Kristillisen meditaation tavoitteena on antaa sisimpänsä tyhjentyä turhasta hälystä, jotta Jumalan armo voisi täyttää ihmisen. Tavoitteena ei siis ole löytää rauhaa omasta itsestään vaan tehdä itseensä tilaa Jumalalle.

Maailman mullistukset ja jatkuvasti kasvava viriketulva sekä ihmisiin kohdistuvat vaatimukset niin kotona kuin työpaikoillakin luovat varmasti jatkossakin tarpeen hiljentymiselle ja erilaisin lähtökohdin järjestetyille retriiteille. Kasvava kiinnostus henkisyyttä kohtaan saattaa tuoda uusia ihmisiä myös evankelisluterilaisen kirkon pariin ja uskon, että juuri retriittien kaltaiset palvelut voivat saada ihmiset kiinnostumaan enemmän myös kristinuskosta.

Kuva: Kuvia Suomesta / Ksenia Senkova