Sydämenasia vai periaatekysymys – miksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt haluavat kirkon tuen?

Teksti: Tara Mäkelä, opiskelija “Globaali kristinusko” -kurssilta. Kurssista voi lukea lisää täältä.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon suhtautuminen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin on herättänyt keskustelua jo kauan, ja se jatkuu yhä kiivaana. Vastakkain asettuvat ne, jotka vaativat lisää uudistuksia, ja ne, joiden mielestä uudistukset ovat menneet jo liian pitkälle. Kirkko on alkanut suhtautua seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin avoimemmin esimerkiksi osallistumalla Prideen. Vastustusta kuitenkin esiintyy yhä näkyvästi. Miksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat – joista osa kuuluu myös kirkkoon ja osa ei – vaativat kirkkoa osoittamaan tukensa?

Vähemmistöt vastaan kirkko?

Usein kuulee ihmisten ajattelevan, että kirkko ja seksuaali- sekä sukupuolivähemmistöt ovat jollain tavalla vastakkain. Kirkon oletetaan olevan vanhanaikainen ja konservatiivinen ja tuomitsevan esimerkiksi homoseksuaalisuuden. Suomen evankelis-luterilainen kirkko on kuitenkin ottanut edistysaskelia seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tukemisessa. Tämä taas luonnollisesti on tuonut vahvemmin esille myös heidän äänensä, jotka eivät tällaisia askelia hyväksy. Usein he vetoavat Raamatun sanaan, esimerkiksi kohtaan ”Jos mies makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, he ovat molemmat tehneet kauhistuttavan teon ja heidät on surmattava. He ovat itse ansainneet kuolemansa” (3. Mooseksen kirja 20.13). Kirkon voidaan myös nähdä menettävän merkitystään uudistumalla liikaa. Sosiaalinen media on mahdollistanut sen, että tällaisetkin mielipiteet pääsevät helposti esille. Miksi siis seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt haluavat kirkon tuen, jos eivät voi olla varmoja, että kokevat itsensä todella hyväksytyiksi? Ja miksi myös kirkkoon kuulumattomat haluavat kirkon osoittavan tukensa, jos asia ei suoranaisesti edes kosketa heitä?

Kirkon vahva asema

Koska evankelis-luterilaisella kirkolla on Suomessa kansankirkon asema, mielletään usein valtion ja kirkon vaikuttavan toisiinsa. Suurin osa suomalaisista kuuluu yhä kirkkoon, vaikka jäsenmäärä laskeekin. Julkisessa keskustelussa on useimmiten tapetilla juurikin evankelis-luterilaisen kirkon suhtautuminen asioihin, eikä niinkään pienempien uskonnollisten ryhmien. Tämä on ihan ymmärrettävää, sillä kansankirkon mielipiteiden saattaa nähdä osaltaan heijastelevan myös valtion mielipiteitä – ja samalla ehkä myös kansan mielipiteitä. Siksi tuen saaminen juuri evankelis-luterilaiselta kirkolta voi tuntua tärkeältä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille.

Hyväksytyksi tulemisen tarve

Ihmisellä on luonnostaan tarve tulla hyväksytyksi juuri omana itsenään. Oma seksuaali- ja sukupuoli-identiteetti on olennainen osa ihmistä, eikä sitä voi noin vain muuttaa tai siitä ”parantua”. Sen tuomitseminen voi satuttaa pahasti ja saada ajattelemaan, mikä itsessä on vikana. Siksi sekä kirkkoon kuuluva että kuulumaton voi kokea hyvinkin tärkeäksi sen, että kirkko osoittaa hyväksyntänsä ja tukensa. Sillä vaikkei kirkkoon edes kuuluisi, ajatus niin suuren organisaation tuomitsevasta asenteesta voi ahdistaa. Se voi aiheuttaa jopa pelkoa esimerkiksi syrjityksi tulemisesta.

Hylätäkö oma uskonsa?

Uskossa olevalle kirkon tuki voi näyttäytyä erityisen tärkeänä, sillä sen haluaisi nähdä turvapaikkana, jonne on tervetullut. Kirkosta saatetaan myös hakea tukea omalle uskolle siitä, että Jumala hyväksyy ihmisen sellaisena kuin hän on. Oman Jumalansa voi alkaa nähdä vieraana, jos muut uskovat, että Jumala ei hyväksyisikään esimerkiksi homoseksuaalisuutta. Uskoaan saattaa alkaa kyseenalaistamaan, ja tämä voi osaltaan lisätä ahdistusta ja ääritilanteessa jopa saada hylkäämään oman uskonsa. Tai sitten alkaa uskonsa sijaan kyseenalaistamaan itseään ja kieltämään omat tuntemuksensa. Ideaalia olisikin, jos seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin – sekä muihinkin vähemmistöihin – kuuluvat löytäisivät myös kirkon sisältä samanmielisiä ihmisiä, jotka tarjoaisivat tukea.

Mikä siis avuksi?

Mitä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat sitten toivoisivat kirkon tekevän? Yksiselitteistä vastausta on hankala antaa, sillä jokaisella on asiasta erilainen käsitys. Varmastikin myös vähemmistöihin kuuluu ihmisiä, jotka kannattavat kirkossa konservatiivisia arvoja. Monet tuntuvat toivovan kirkolta suoraa puhetta. Vaikka kirkko on osoittanut tukeaan, pysyy se hiljaa joissakin asioissa. Lisäksi papit voivat edelleen saada hiippakuntansa tuomiokapitulilta rangaistuksen, jos vihkivät avioliittoon samansukupuolisia (Haikala, 2020). Esimerkiksi vuonna 2017 varoituksia annettiin Espoon, Helsingin, Oulun ja Lapuan tuomiokapitulissa (Haikala, 2017). Vihkimiskeskustelu käy kiivaana kirkonkin sisällä ja myös piispakunnassa esiintyy eriytyviä mielipiteitä. Kirkon on myös toivottu puuttuvan vihapuheeseen enemmän ja osoittavan selvästi, ettei tue tällaisia näkemyksiä. Esimerkiksi Päivi Räsästä on vaadittu vastuuseen puheistaan. Kirkon sisälläkin on tehty toimia tasa-arvon edistämiseksi. Esimerkiksi piispa Teemu Laajasalo on kutsunut kokoon työryhmän, jonka tarkoituksena on edistää tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta Helsingin hiippakunnassa, ja myös kirkkohallituksessa pyritään samaan koko kirkon osalta (Tiihonen, 2021). Keskeisin ja yksinkertaisin neuvo kirkolle voisi olla vähemmistöihin kuuluvien kuunteleminen. Kun vain kuuntelee toisia ja yrittää samaistua heihin, pääsee jo pitkälle. Otsikon kysymykseen siis vastatakseni: joillekin kirkon tuki on sydämenasia, joillekin taas lähinnä periaatekysymys. Merkittävä se on joka tapauksessa.

Lähteet:

Topias Haikala, 2020. ”Kirkossa sallitaan edelleen hengellinen väkivalta vakaumuksen nimissä” – Pappi Late Mäntylä pitää Jumalan ihmeenä sitä, että moni sorrettujen vähemmistöjen edustaja kuuluu yhä kirkkoon. Kirkko ja kaupunki. (https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/-kirkossa-sallitaan-edelleen-hengellinen-vakivalta-vakaumuksen-nimissa-pappi-late-mantyla-pitaa-jumalan-ihmeena-sita-etta-moni-sorrettujen-vahemmistoj#dc969f69)

Topias Haikala, 2017. ”Espoon tuomiokapituli antoi kirjallisen varoituksen naisparin siunanneelle pastorille”. Kirkko ja kaupunki. (https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/espoon-tuomiokapituli-antoi-kirjallisen-varoituksen-naisparin-siunanneelle-pastorille#dc969f69)

Pihla Tiihonen, 2021. ”Piispa Laajasalo perusti tasa-arvonyrkin – mukaan kutsuttu yliopistopappi Laura Mäntylä: ”Homojen asemasta on väännetty kirkossa iät ja ajat, ja nyt ollaan siirtymässä vaiheeseen, jossa ei haluta hyväksyä sukupuolen moninaisuutta”. Kirkko ja kaupunki. (https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/piispa-teemu-laajasalo-perusti-tasa-arvonyrkin-mukaan-kutsuttu-yliopistopappi-laura-late-mantyla-homojen-asemasta-on-vaannetty-kirkossa-iat-ja-ajat-ja-nyt-ollaan-siirtymassa-seuraavaan-vaiheeseen-jossa-ei-haluta-hyvaksya-sukupuolen-moninaisuutta-#dc969f69)

Kuva: Kuvaaja, Melissa Hanhirova, Helsinki Pride 2014 kulkue, Helsinki Pride kokoelma, Museovirasto. https://museovirasto.finna.fi/Record/museovirasto.D8AFB1DD915C15C3A5643FC58F6883C4?imgid=1