Uskon ja yhteisön kokemuksellisuus helluntailaisuudessa

Teksti: Siru Huhtala, opiskelija Globaali kristinusko -kurssilta 2024. Kurssista voit lukea lisää täältä.

Nykypäivänä uusiin ihmisiin tutustutaan niin kasvotusten kuin sosiaalisen mediankin kautta. Monet omat uudet tuttava- ja kaverisuhteeni ovatkin saaneet alkunsa suosituilla sosiaalisen median alustoilla, kuten Instagramissa, TikTokissa ja X:ssä. Ihmisillä on tapana kirjoittaa itsestään, kiinnostuksen kohteistaan ja elämistään sosiaalisten medioiden biografioissa, joissa monesti törmää milloin mihinkin kirjoituksiin, siteerauksiin sekä emojeihin. Olen kuitenkin huomannut yhä useammankin sosiaalisen median kautta tehdyn tuttavuuteni päivityksissä toistuvan ristisymbolin. Mistä huomattava ristinmerkin suosion nousu? Mihin sillä suoranaisesti viitataan ja miksi yhä useampi kokee halua tuoda hengellisyyttään esille sosiaalisessa mediassa?

Ristin merkityshän piilee kristinuskossa, ja ihmisen syy merkitä se profiiliinsa kielii hänen tahdostaan tuoda esille uskoaan. Suomessa, ja erityisesti evankelisluterilaisessa kirkossa, oman uskonnon ylpeä esittäminen ei kuitenkaan näy hirveän vahvana, minkä vuoksi uusien tuttavieni tapa tuoda esille uskonsa sosiaalisessa mediassa hämmensi minua. Usein nämä uudet tuttavani pyrkivät ristisymbolien avulla ilmentämään yhteyttään helluntaikirkkoon.

Mikä ihmeen helluntaikirkko?

Helluntaikirkko on saanut alkunsa Pohjois-Amerikassa ja se levisi Suomeen 1900-luvun alussa, jolloin se nousi suosioon erityisesti ruotsinkielisten baptistien keskuudessa. Kirkko korostaa uskonnollista kokemusta opin sijaan ja se tunnetaankin hyvin henkilökohtaisena sekä tunteisiin vetoavana liikkeenä. Helluntailaisuus on siis yksi kristinuskon karismaattinen herätysliike, jonka keskiössä toimii Pyhä henki, henkilökohtaiset uskonkokemukset sekä henkiset lahjat.

Helluntailaisuus puhuttelee eri syistä

Helluntailaisuus on noussut rutkasti suosioon ympäri maailmaa muiden vapaiden suuntien ja evankelikaalisuuden rinnalla. Suomen Helluntaikirkkojen nettisivujen mukaan kirkon seurakuntien jäsenmäärä on noussut 1950-luvulta 2010-luvulle jopa yli 34 tuhannella jäsenellä. On siis selvää, että helluntaikirkko vetää paljon väkeä puoleensa. Viehätys helluntailaisuuteen piilee monissa eri tekijöissä, mutta olennaisin on todennäköisesti kirkon kyky ohjata sekä auttaa ihmisiä jatkuvasti muuttuvassa maailmassa. Moni siis löytää turvaa, lohtua ja merkitystä helluntaikirkosta erityisesti elämän vaikeissa asioissa.

On mielenkiintoista sekä tärkeää pohtia helluntailaisuuden kasvun syitä, varsinkin individualistisella tasolla. Puhuessani helluntailaisten ystävieni kanssa moni kokee uskon puhuttelevan heitä erityisesti sen oppien ja käytäntöjen kautta. Jeesuksen ja Raamatun keskeinen rooli sekä niiden tarkka seuraaminen tuo helluntailaiselle tarkoitusta ja turvaa. Moni meistä etsii oikeaa suuntaa elämässä ja vastauksia suuriin kysymyksiin. Helluntailaisystäväni ovat löytäneet oikean reitin uskonnon parista.

Pyhyyden korostaminen henkilökohtaisella tasolla näkyy myös muun muassa avoimuutena Pyhän hengen voimalle, mikä puolestaan mahdollistaa ihmeiden, menestyksen ja merkkien kokemisen uskovan elämässä. Lisäksi yhteisön ja musiikin voima luo seurakuntalaisten piirissä tärkeää kuulumisen tunnetta sekä mahdollistaa uusien ihmissuhteiden syntymisen. Tämä kaikki kuulostaa aika mahtavalta, eikö vain?

Ei pelkkää riemua, rakkautta ja pyhyyttä

Vaikka vapaat kristilliset suunnat, joihin myös helluntailaisuus kuuluu, painottavatkin henkilökohtaista kokemusta, on yhteisön rooli niissä kuitenkin merkittävässä asemassa. Yhteisöllisyys helluntaiseurakunnassa on sanoin kuvaamatonta. Käydessäni vierailulla Tampereen helluntaiseurakunnassa minusta tuntui kuin kaikki heistä olisivat yhtä samaa perhettä ja läheisiä ystäviä. Koin itseni niin tervetulleeksi, että se jopa ihmetytti minua. Kaikki olivat minulle niin ystävällisiä ja täynnä positiivisuutta, minkä vuoksi onkin vaikea uskoa herätysliikkeeseen tai varsinkaan sen yhteisöön liittyvän mitään negatiivista. Jokaisella kolikolla on kuitenkin kääntöpuolensa.

Herätysliikkeen suosion kasvaessa yhä useampi ihminen kokee myös negatiivisia kokemuksia helluntaiyhteisöön kuuluessaan. Liikkeeseen kuuluminen monesti perustuu siihen, että lapsi on syntynyt helluntailaiseen perheeseen. Tällöin lapsi on jo syntynyt yhteisöönsä, ja hänen hengelliseen elämäänsä sekä uskonnollisuuteen liittyy oletuksia perheen puolelta, vaikka helluntailaisuudessa onkin kyse henkilökohtaisesta uskontunteesta ja aikuiskasteesta. Käytännössä tämä voi tarkoittaa äärimmäisen vaikeita kokemuksia, jos yhteisöön syntynyt haluaakin erota siitä. Eri pelastuskäsitys perheenjäsenten välillä voi osoittautua hyvinkin hankalaksi.

Sanja Fält kertoo omasta eroamiskokemuksestaan Iltalehdessä. Fältin kokemus helluntaiyhteisöstä eroamisesta on hyvä esimerkki yhteisön tiiviyden haitoista. Hän kertoo, kuinka vanhemmat olivat hyvin vastahakoisia tyttärensä eroamisesta sekä aiheen aiheuttavan edelleen riitaa perheenjäsenten välille. Nina Norea-Syvänen taas kertoo ET-lehdessä, kuinka yhteisöllisyys nimenomaan sai hänet liittymään helluntailaisuuteen, mutta samalla myös sen toksisuus alkoi käydä ylitsepääsemättömäksi. Helluntailiike onkin saanut paljon kritiikkiä uskon yhteisön intensiivisyyden ja sen tuottaman uskonnollisen väkivallan vuoksi.

Tiivis yhteisö toimii, kunnes se ei toimi. On varmasti ihanaa kokea syvää kuuluvuutta ja pyhyyttä elämässään. Jos kuitenkin alkaa ajattelemaan eri tavalla tai kyseenalaistamaan uskoaan, se voi hyvinkin luoda ahdistavan tilanteen, jossa koko yhteisö kääntyy yksilöä vastaan. Tällaiset kokemukset uskonnollisen yhteisön intensiivisyydestä ja jopa pakottavaisuudesta varjostavat harmillisen usein positiivisia kokemuksia helluntaikirkosta.

Ei ole kahta samanlaista kokemusta

Helluntailaisuuden ja sen yhteisöjen sisäiset kokemukset siis vaihtelevat hyvinkin paljon. Toisaalta helluntaikirkko koetaan positiivisena ja auttavana sen yhteisön avoimuuden vuoksi, mutta kiinteä yhteisö luo joillekin myös painostavia ja vahingollisia kokemuksia. Kirkosta eroaminen voi olla hankalaa perheen, ystävien ja muun yhteisön takia tai uskova voi kokea olonsa pakotetuksi seurakunnassaan. Moni positiivinen kokemus helluntailaisuudessa kuitenkin liittyy nimenomaan sen yhteisöön.

Pohdin paljon juuri helluntailaisuuden piirissä koettua suurta jakaumaa se jäsenten kokemuksissa. Toisille kirkko ja seurakunta toimii elämän keskiössä ja sen asema on korvaamaton, kun taas toisille kirkko on tuottanut äärimmäisen hankalia olosuhteita ja jopa henkistä väkivaltaa. Kokemuksellisuuden merkittävä asema näkyy uskossa yhtä lailla niin positiivisessa kuin negatiivisessakin muodossa. Loppujen lopuksi kaikki uskonnolliset kokemukset ovat äärimmäisen henkilökohtaisia ja siksi myös helluntailaisuuteen liittyvät kokemukset vaihtelevat laidasta laitaan.

Lähteet:

Aro-Panula, Samuel. Miksi olen helluntailainen? Ristin voitto. https://www.ristinvoitto.fi/arkisto/blogit/opiston_maelta/miksi_olen_helluntailainen/

Linkoheimo, Eveliina 2018. Nina uupui ja erosi helluntailaisuudesta: ”Yhteisössä ei sallittu pysähtymistä” ET-lehti 4.6.2018. https://www.etlehti.fi/artikkeli/ihmiset/nina-uupui-ja-erosi-helluntalaisuudesta-yhteisossa-ei-sallittu-pysahtymista

Martin, Lindhardt 2011. Practicing the faith: the ritual life of Pentecostal-Charismatic Christians. New York: Berghahn Books.

Tammikallio, Taru 2019. Sanjan, 35, lapsuutta varjostivat uskonnolliset puheet lopun ajoista: ”Olen kohdannut niin monia yhteisön haavoittamia ihmisiä, etten voi vain katsoa sivusta”. Iltalehti 12.1.2019. https://www.iltalehti.fi/tosielamaa/a/f242da06-4f28-4090-966d-11e94cbce0a2#gallery

Vondey, Wolfgang 2017. Pentecostal Theology: Living the Full Gospel. Lontoo: Bloomsbury Publishing Plc.

Kuva: Designed by Freepik: https://www.freepik.com/free-photo/copy-space-with-wooden-holy-cross_5524163.htm