Yli kaksi miljardia tulkintaa

Teksti: Manu Mäntylä, opiskelija “Globaali kristinusko” -kurssilta. Kurssista voi lukea lisää täältä.

On sanomattakin selvää, että jokaisella on oma näkemyksensä kristinuskosta, oli henkilö kristitty tai ei. Se näkyy (tai ei näy) ihmisten elämässä eri tavoin, ja kristinuskosta usein ammennetaan ne osat elämään, jotka siihen sopivat ja nähdään merkityksellisinä. Kristinuskon moninaisuuteen vaikuttavat niin kulttuuri, kasvatus, elinympäristö kuin omat hengelliset kokemukset ja identiteetti. Maailmasta tuskin löytyy kahtakaan kristittyä, joiden kristinuskon tulkinta olisi täysin samanlainen. Koska jokainen tulkitsee ja elää omaa kristinuskoaan omalla tavallaan, tulemme mielestäni näin uskonnottoman uskontotieteilijän näkökulmasta mielenkiintoiseen kysymykseen ja toisaalta ongelmaan: kenen tulkinta kristinuskosta on oikea, ja onko olemassa oikeaa tai väärää tapaa olla kristitty?

Kristinuskon tulkintojen kontekstuaalisuus

Kristinuskossa kysymystä oikeanlaisesta kristillisyydestä ovat kautta aikojen pohtineet niin teologit kuin tavalliset kristityt. Myös 1900-luvulla nousseet kontekstuaaliset teologiat käsittelevät tätä kysymystä. Kontekstuaalisessa teologiassa otetaan huomioon se, miten paikka, aika, kulttuuri, yhteisö ja monet muut tekijät vaikuttavat kristinuskon tulkintaan. Erilaisia kontekstuaalisia teologioita ovat muun muassa ekoteologia, queer-teologia ja vapautuksen teologia. Maailma on jatkuvassa muutoksessa, ja teologian on osattava tulkita ja näyttää suuntaa nykypäivää koskettavissa aiheissa. Kristinuskon on oltavana tukena myös modernin kristityn elämässä sen uusine tarpeineen. Queer-teologiasta voidaan löytää mahdollisuuksia yhteensovittaa kristillinen identiteetti ja heteronormatiivisesta muotista ulkopuolinen seksuaali-identiteetti. Ekoteologia taas neuvoo tulkitsemaan kristityn ja luonnon suhdetta sekä roolia uudestaan ottaen huomioon nykypäivän ilmastoon ja luontoon liittyvät ongelmat ja katastrofit. Erilaiset kontekstuaalisen teologian tulkinnat eivät kuitenkaan miellytä kaikkia. Queer-teologiaa on esimerkiksi kritisoitu siitä, miten siinä Raamatun sanoma muutetaan omaan arvomaailmaan sopivaksi. Mutta kenen tulkinta kristinuskosta on sen arvokkaampi ja oikeampi kuin toisen, ja kuka lukee Raamattua ”oikein”?

Miljardeja tulkintoja, vain yksi totuus?

Raamattu ottaa kantaa niin vääriin profeettoihin kuin vääräuskoisiin – esimerkiksi Matt. 7:15 ja Tiit. 3:10 – joten kysymys oikeasta uskosta ei ole irrelevantti. Raamatun auktoriteettia ja merkitystä voidaan tosin myös kristittyjen tulkinnassa kyseenalaistaa, ja esimerkiksi esittämäni Raamatun kappaleet voidaan tulkita eri tahojen puolesta täysin erilaisesti. Kristinuskon sisällä on monia eri kirkkoja ja liikkeitä, jotka tulkitsevat Raamattua ja kristinuskoa eri tavoin, ja kontekstuaalisen teologian mukaisesti ympäröivä kulttuuri antaa näille eri kristillisten kirkkojen ja liikkeiden kristinuskon tulkinnalle omat kulttuuriset piirteensä ja perinteensä. Kun vielä otetaan huomioon jokaisen yksilön omista lähtökohdista ja kokemuksista kumpuavat uskomukset, kuka voi rehellisesti ja luotettavasti sanoa, että on olemassa vain yksi oikea tulkinta kristinuskosta? Onhan tulkintoja helposti yli kaksi miljardia, yhtä monta kuin kristittyjä maan päällä.

Onko kaikki kristinusko relatiivista?

Voiko olla, että kaikki kristinusko on vain kontekstuaalista ja relatiivista, eikä mitään yksittäistä universaalia totuutta ole olemassa? Että on vain yksilöiden omia tulkintoja sekä toistuvuuksia ja päällekkäisyyksiä, jotka siellä täällä muodostavat yhteisöllisiä tulkintoja ja synnyttävät yhteisöjen sisäisiä totuuksia? Kuinka moni kristitty olisi kuitenkaan valmis hyväksymään sen, että oma tulkinta on totta vain itselle? Voiko joku uskoa siihen, että oma tulkinta on totta, mutta silti hyväksyä muut tulkinnat samanarvoiseksi? Idea tuntuu vaikeasti hyväksyttävältä, mutta siitä huolimatta ekumeeninen liike pyrkii löytämään yhtenäisyyttä kristittyjen ja kirkkojen välille. Toisaalta voidaan pohtia, onko kristinuskon yhtenäisyys edes tarpeellista, ja kenen ehdoilla yhtenäisyyttä rakennetaan? Mikään kristinuskon monimuotoisuutta ja yhtenäisyyttä koskeva kysymys ei näytä tulevan ongelmitta.

Moni varmasti miettii ensisijaisesti, onko kristinusko yhtään sen todempi kuin muut uskonnot. Mielestäni on hyvä nostaa esille myös kysymys siitä, miten jonkin kirkon tai yksittäisen kristityn omaa kristinuskon tulkintaa voidaan pitää yhtään sen todempana kuin jonkun muun tulkintaa. Tämä on tärkeä kysymys varsinkin nykypäivänä, kun kirkot ja kristityt ovat eri tulkintojen ja vaatimusten ristitulessa: milloin kukakin on kritisoimassa toisen kristityn tai kirkon tulkintaa. Ovatko kristinuskon moninaisuus ja yksi universaali kristinuskon totuus yhteensovitettavissa vai eivät?

Kuva: Manu Mäntylä